Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja erilaisista avoimeen suhteeseen johtaneista tekijöistä. Avoimet suhteet poikkeavat toisistaan paljonkin ja ihmiset päätyvät avaamaan suljetun suhteensa hieman eri lähtökohdista, eikä näillä ole välttämättä juurikaan yhdistäviä tekijöitä keskenään. Lähtökohdista riippumatta ihmisiä yhdistää kumminkin sen tosiseikan myöntäminen, että parisuhteen ulkopuoliset tuttavuudet voivat kuulua elämään romanttisesti ja/tai seksuaalisesti, olivatpa tästä asiasta aiemmin elämässään olleet mitä mieltä tahansa. Ajattelin tähän kirjoitukseen avata muutaman yleisimmän lähtökohdan. Jos joku lukijani on päätynyt eri syystä avoimeen suhteeseen, tai avoin suhde pohdituttaa eri lähtökohdista, voi ajatuksensa jakaa kommenttiosuuteen.
1. Vapauden kaipuu
Jos perinteinen suljettu suhde ahdistaa ja tuntuu järjestelynä liian umpimieliseltä, valmiiksi pureskellulta ja näköalattomalta, saatat kaivata elämääsi lisää vapautta. Vapauden lisääminen ei tarkoita hyvän suhteen romukoppaan heittämistä. Nykyisessä suhteessasi saattaa olla paljon sellaista, jonka haluat säilyttää. Sitäpaitsi, saatat tarvita sen turvallisen pesäkolon ja rakkaussuhteen, joka ylipäätään mahdollistaa piristävien seikkailujen ja seesteisemmän vakauden välisen tasapainon elämääsi. Vapaus seikkailla on myös vapautta kieltäytyä seikkailuista. Olen itse vetäytynyt seikkailuista, monestikin, jos tilanne ei ole tuntunut hyvältä eikä kaikki ole ollut ihan kohdillaan. Myös tämä on vapautta. Vapautta valita. Täysin vapaa on vasta kun voi olla täysin uskollinen itselleen, omista lähtökohdistaan ja kenenkään ohjailematta.
2. Puolisoiden erilaiset seksuaaliset tarpeet
Tästä olen kirjoittanut aiemminkin ja vaimonikin mainitsi aiheesta ensimmäisessä kirjoituksessaan. Mitä tehdä jos toista haluttaa aina ja lauantaina, toiselle riittäisi kerran kuussa? Eikä kyse ole tietenkään aina yliseksuaalisesta miehestä ja selvästi passiivisemmasta naisesta. Tämä on totta vain elokuvissa. Mies saattaa olla hyvinkin tyytyväinen tasaiseen ja yllätyksettömään, lähes seksittömään elämäänsä ja kavahtaa ylikierroksilla käyvää vaimoaan, jonka pursuava seksuaalisuus tuntuu tästä jopa pelottavalta. Niin tai näin, lopputulos on se, että molemmat ovat onnettomia. Jos parisuhde voi muuten hyvin ja on tasapainoinen, täynnä rakkautta ja välittämistä, miksi se pitäisi yksisilmäisesti saattaa tiensä päähän vain siksi, että olemme biologisesti erilaisia?
3. Puuttuvat seksikokemukset
Ollaanpa rehellisiä. Tämä saattaa olla se yleisin syy, miksi puolisot Suomessa pettävät toisiaan. Puuttuvat seksikokemukset. Oli pettäminen suunniteltua, tai spontaanimpaa, sitä seuraa usein salamyhkäisyys, moraalinen krapula, ahdistus (ehkä jopa masennus) ja totuuden esiin tultua ankara kiista ja kriisi, avioero… Muistatteko vielä Suomalaisen seksikyselyn tulokset? 40% suomalaisista on pettänyt kumppaniaan ja lisäksi lähes 18% pettäisi, jos ei voisi jäädä kiinni. Pettäminen on paljon yleisempää kuin kuvitellaan. Ja pettäminen on yhtä yleistä miesten ja naisten keskuudessa.
Asiaa voi tarkastella myös täysin toisenlaiselta kantilta. Aika tuo yleensä perspektiiviä asioihin. Oletko koskaan miettinyt mistä kiukkuiset vanhukset tulevat? Eiväthän ihmiset alunperin, syntyessään ja lapsena ole kiukkuisia. Harvempi nuoruudessaankaan, tai nuorena aikuisena. Jotain tapahtuu (tai nimenomaan ei tapahdu), jossain vaiheessa elämää. En väitä, että kiukkuinen vanhuus automaattisesti merkitsisi käyttämättömistä tilaisuuksista ja menetetyistä mahdollisuuksista kumpuavaa pettymystä, kaunaa ja pahaa oloa, tai että kaikki menetetyt tilaisuudet olisivat millään tavalla seksuaalisuuteen liittyviä. Vanhuuteen liittyviä, kiukkuiseksi tekeviä sairauksia riittää A:sta Ö:hön. Mutta uskallan väittää, että osa vanhuuden takakireydestä johtuu nimenomaan käyttämättömästä seksuaalisesta potentiaalista. Nämä kiukkuiset ihmiset säilyttivät kunniansa hammasta purren ja perkelettä itsekseen sihisten, läpi elämänsä. Eivät pettäneet. Pitivät minkä lupasivat. Eivätkä – kauhistus sentään – miettineet avoimen suhteen mahdollisuutta omalle kohdalleen. Mitään tekemättömyyskin on tekemistä, sen vain ymmärtää vasta jälkikäteen ja joskus liian myöhään.
Huomattava osa avoimen suhteen löytäneistä ihmisistä elää pitkissä maraton-suhteissa. Pari on ehkä tavannut toisensa jo koulussa, tai toinen tai molemmat puolisot ovat olleet parisuhteen alettua suhteellisen kokemattomia. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, uskon, että seksikokemukset ovat tärkeitä itsetunnon, onnellisuuden ja mielenrauhan rakennuspalikoita. Lisäksi parisuhteen ulkopuoliset kokemukset, hieman nurinkurisesti, syventävät varsinaista parisuhdetta, lisäävät luottamusta ja varmuutta. Puolisolle mahdollistettava suhteen ulkopuolinen seksikokemus ei siis ole merkki suhteen kriisistä, vaan tie jatkuvuuteen.
4. Poikkeavat taipumukset
Kirjoitin jo aiemmin vaihtelun merkityksestä, joten en avaa sitä tässä enempää. Kirjoitin myös siitä, miten on absurdia ajatella, että toinen ihminen kykenisi venymään kaikkeen, mitä puoliso elämäänsä yleisesti toivoo. Kampaajalle mennään hiustenleikkuuseen. Hierojalle mennään hierottavaksi. Yleensä hammaslääkärille jätetään juurihoidot. Miten sitten tulisi toimia bi-seksuaalisuuden kanssa? Entä erilaisten fetissien ja yöllä valveilla pitävien fantasioiden kanssa? Entä jos puoliso toivoisi joskus hieman rajumpia otteita, mutta toiselle ajatus alfamaisesta toiminnasta on vierasta tai jopa vastenmielistä? Tai jos rakastat anaaliseksiä, mutta puolisoasi pelkkä ajatuskin kuvottaa. Mitä pitäisi tehdä?
Jos lähtisikin siitä, että aivan kuten muillakaan elämänalueilla, myöskään seksuaalisesti puoliso ei taivu, eikä sen tulekaan taipua kaikkeen mitä toivot ja tarvitset elämääsi. Et ehkä täysin ymmärrä puolisosi poikkeavaa piirrettä (tai sinua itseäsi ei ymmärretä), mutta mahdollistamalla poikkeavan tarpeen ajoittaisen tyydyttymisen saatat hyvinkin tehdä puolisostasi ikionnellisen ja loputtoman kiitollisen.
5. Henkinen kasvu
Tämä saattaa yllättää, mutta uskon, että avoin suhde on tie henkiseen kasvuun. Mielestäni jo se, että pohdiskelee avoimen suhteen toimivuutta elämässään kertoo, että tilausta omakohtaiselle henkiselle kasvulle on olemassa. Minusta on hauskaa, ettei tietoinen itsensä rakentaminen välttämättä tarkoita pestiä luostariin tai retriittiä Goalle. Henkinen kasvu voi mahdollistua myös intiimimmässä interaktiossa muiden ihmisten kanssa, elävässä elämässä.
Toiselle saattaa olla paljon helpompaa nauttia itse avoimen suhteen mahdollisuuksista, harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa, kuin tietoisesti ja yhteisin sopimuksin mahdollistaa sama kumppanille. Joku toinen taas käy suurimmat pohdiskeluprosessit juuri käänteisestä syystä: itsensä paljastaminen, herkimmän ja haavoittuvimman puolensa näyttäminen uusille ihmisille saattaa olla suurikin ponnistelu ja samalla saattaa tuntua samantekevältä mitä puoliso risteilyllä puuhaa.
Uusien ihmisten ja ajatusmaailmoiden kohtaaminen, yllättävät tilanteet (joita varmasti on luvassa) takaavat, että pohdittavaa riittää. Omien ajatusten jäsentely, henkilökohtaisten rajojen hakeminen, oivallusten kokeminen ja sen hahmottaminen, mikä kaikki maailmassasi onkaan muilta opittua ja mikä aidosti, omakohtaisesti koettua ja todeksi havaittua ovat nimenomaan henkistä kasvua. Mitä jos mikään ei uhkaakaan sinua, et olisikaan vaarassa, vaan voisit kokea yltäkylläistä välittämistä ja loputonta hyvänäpitoa. Mitä jos voisit olla avoin maailmalle.
Joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä,
tietää, että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima.
- Tommy Tabermann
