sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Riisikakkuja vai etikkapastilleja?


Ensimmäisen blogikirjoitukseni jälkeen elämässäni on sattunut ja tapahtunut melkoisesti. Näihin kuukausiin on kuulunut intohimoa, hellyyttä ja täyttymyksen tunnetta. Olen tavannut rohkeita, avoimia ja valloittavia ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa tämän mielenkiintoisen maailman ja joiden kautta olen saanut tuntea syvää henkistä yhteyttä ja vapaudentunnetta. Elämälle avoimena oleminen on toki aikaansaanut myös kipuilua ja yllätyksiä, joihin ei ole osannut varautua. Avoimuus on mahdollistamista ja siis myös hankalien asioiden mahdollistamista. Vaikka kuinka itse valmistautuisi ja olisi hereillä tilanteissa, olosuhteet, tai muut ihmiset saattavat yllättää. Spontaanisti syntyvät tilanteet, ihmisten erilaiset intressit, käsitykset reunaehdoista ja säännöistä, sekä alkoholi ovat hyviä esimerkkejä peikoista, jotka vähät välittävät säännöistäsi. Juuri näitä tilanteita ihmiset alitajuisesti pelkäävät ja pitäytyvät siksi suljetuissa suhteissa. Suuren ja kutsuvaan karkkipussiin ei tartuta, koska tiedetään, että se saattaa sisältää etikalta maistuvan karkin tai pari. Pitäydytään siis vaaleanpunaiseen pakettiin pakatuissa riisikakuissa, sillä vaikka ne ovat mauttomampia, ne tuntuvat yllättömyydessään turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ja sitäpaitsi: niitähän kaikki muutkin syövät.

Etikkaisen karkin kohdalle sattuessa ja ikävän kokemuksen jälkimakua maistellessa löytää itsensä samasta tienristeyksestä, jossa alunperinkin pohti avoimen suhteen mielekkyyttä: vasemmalle kohti suljettua suhdetta ja riisikakkuja, vaiko oikealle karkkipussien kyllästämään avoimeen suhteeseen, jonka tietää sisältävän etikkaisia sattumia. Kumman valitsen? Valintatehtävästä tulee kokemuksen myötä aina vain helpompaa. Jos otan kokemuksesta opikseni, miksi valitsisin polun jota kulkiessa kokisin olevani vaillinaisempi ja säästeleväni elämääni ja itseäni jotakin määrittelemätöntä varten? En taida uskoa kohtaloon, mutta käänteentekeviä asioita ja sieluun taltioituvia kokemuksia tapahtuu todennäköisemmin, jos niille antaa mahdollisuuden. Mieleni lisäksi olen oppinut kuuntelemaan kehoani yhä herkemmällä korvalla. Etikkainen pastilli suussa saattaa mieli olla masentunut, mutta keho kiihottunut. Yrittääkö kehoni sanoa minulle jotain? Jos ja kun kuuntelen kehoani, miten vältän jatkossa saman ikävän kokemuksen kohtaamisen?

On ollut tavattoman kannustavaa saada positiivisia viestejä blogistani. Kaikki kirjoitukseni edustavat toki vain minun näkökulmaani ja tunnustan olevani elämässäni keskeneräinen. Koska kirjoittelemalla pohdiskelen ja kristallisoin filosofiaa jolla asennoidun elämääni, blogiini kohdistuvat positiiviset signaalit osuvat käytännössä suoraan minuun. Saan itse voimaa ja varmuutta siitä, kun kuulen auttaneeni kirjoituksillani muita. Lukijoita blogillani on ollut jo tuhansia ja suuri kiitos kuuluu myös teille hiljaisille: ymmärrän ajatusteni olevan hyödyllisiä ja relevantteja, vaikken kuulisi sitä teiltä suoraan. Vierailevia kyniä on tulossa lisää ja omat tekstini valmistuvat jatkossakin yhtä epäsäännöllisesti ja kutsumuksesta: mielenkiintoisia aiheita on lukemattomia, tekstien sisältö saa aineksensa elävästä elämästä ja odottavat siksi oikeaa hetkeä syntyäkseen. 


3 kommenttia:

  1. Hyvä ja osuvasti kuvaava pohdinta jälleen. Kiitos! :-)
    Hilla

    VastaaPoista
  2. Luulen, että ymmärsin väärin, mutta toivon, ettet vertaa avioliittoa tai vaimoasi mauttomaksi ja yllätyksettömäksi kokemaasi asiaan?
    Kuten olet itsekin totenut: tärkeintä on kuitenkin te kaksi ja teidän suhteenne. Ymmärrän vapaat suhteet, mutta helposri suhteessa kuin suhteessa unohdetaan, että ihmisistä saattaa kymmenenkin vuoden päästä paljastua uutta ja ihmiset muuttuvat. Jokaisesta ihmisestä voi löytyä yllätyksiä ja uusia puolia, myös ihmiselle itselleen. Kaikki me ollaan (jopa toivottavasti) keskeneräisiä. Mutta kaunista on välillä kokea kasvukipuja yhdessä rakkaan ihmisen kanssa, ystävän tai kumppanin.
    Ikinä ei kuitenkaan kannata arvioida paketin perusteella. Ja riisikakkuja voi muuten maustaa itsekin uusilla mauilla.

    VastaaPoista
  3. Olen erittäin iloinen voidessani jakaa kokemukseni täällä, nimeni on Brenda ja olin onnellisesti naimisissa. Vasta kun aviomieheni sanoi pettävän häntä, niin meistä molemmista tuli nagging parit, hän ei voinut uskoa, eikä hän myöskään luottanut sanoihini, joten jätimme avioeron, myöhemmin erotimme ja lupasimme koskaan asettamatta. Yritin pitkään siirtyä eteenpäin, mutta en voinut pysyä ilman häntä, joten aloin pyrkiä palaamaan mieheni, sitten minut ohjautui Dr.IZOYAan. Upea mies, jonka tapasin, hän rakasti loitsun ja sai mieheni palaamaan 24 tunnin sisällä. Tämän vuoksi olen täällä jakamassa tohtori IZOYAn kontaktia, tavoittamassa häntä drizayaomosolution@gmail.com kautta. Hän on todella voimakas ja erikoistunut seuraaviin asioihin ...
    (1) Kaikenlaiset rakkausloitsut. (2) Lopeta avioero. (3) Lopeta rauha. (4) Tarvitaan henkistä apua.

    VastaaPoista