Avoin suhde vs suljettu suhde

Itselleni avoin suhde ja siihen liittyvät kokemukset, keskustelut ja omakohtaiset oivallukset ovat olleet silmiä avaava matka. Se tunne, kun ymmärtää pelänneensä turhaan menettämistä, suhteen kariutumista, rakkauden vähenemistä ja etääntymistä ja löytääkin itsensä maailmasta jossa voi hengittää vapaasti ja iloita elämästä. Ilman pelkoa. Kun tämän muutoksen on kokenut omassa elämässään, ymmärtää, että lopulta kyse on henkilökohtaisesta valinnasta: joko ottaa rohkean askeleen ja kohtaa pelkonsa, mahdollistaen näin henkilökohtaisen henkisen kasvun, tai pidättäytyy vanhoissa uskomuksissaan, sulkeutuu suhteeseensa ja pyrkii parhaansa mukaan suojelemaan itseään elämän kolhuilta. 

Suljettu suhde näyttäytyy minulle tätänykyä vääristyneenä ja valheellisena myyttinä, ikäänkuin ennalta-arvattavana käsikirjoituksena, jossa sukupolvesta ja parisuhteesta toiseen toistuvat samat kirjoitusvirheet, nyrjähtäneet olettamukset ja epäloogiset juonenkäänteet joiden ilmaantumista tietävät odottaa kaikki, mutta joita kukaan ei tule kyseenalaistaneeksi. Asiaa ei auta se, että oikeastaan kaikki ympärillämme on rakennettu tukemaan tätä valuvikaista käsikirjoitusta: kristillinen parisuhdekäsitys, lainsäädäntö, sosiaaliset normit jne.

Mitä enemmän suljettuun suhteeseen saa pesäeroa, sitä selkeämmin sen heikkoudet havaitsee. Vaikka vallitsevaa parisuhdekäsitystä en pystykään heilauttamaan, se ei oikeastaan harmita ollenkaan. Sensijaan verenpaineeni saa nousemaan ihmiset, jotka henkilökohtaisia pelkojaan paeten, laiskuuttaan ja kopioituja säkeitä toistaen ripittävät ja moralisoivat niitä joilla on uskallusta poiketa valtavirrasta. 

Yksikään suhde ei ole oikeasti suljettu, yksikään ihminen ei ole saari, eikä kukaan pysty piiloutumaan siltä että ihminen luontaisesti käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ei pysty, vaikka tekisi minkälaisia sopimuksia, lupauksia ja vannoisi valoja. Ja parasta asiassa on se, ettei asiassa ole mitään pahaa: ihmisen kehollisuus ei ole syntiä. Miksi niin on ylipäätään koskaan väitetty? Kenen etuja on ajanut se, että ihminen on vieraannutettu itsestään? Miksi elämä pitäisi elää peläten?