Mustasukkaisuus maksetaan menetetyllä vapaudella

Vuosi on vierähtänyt blogin perustamisesta. Yhteydenottoja on edelleen tullut mukavasti, ihmiset haluavat keskustella milloin mistäkin. Omasta avoimesta suhteestani on tullut luontevampaa ja syvempää, se on hiljalleen ja pienin askelin kehittynyt entistä vapaammaksi. Pidempään jalostuneelle avoimelle suhteelle näyttäisi olevan tyypillistä, että alun (mahdollisesti tiukatkin) reunaehdot ja säännöt hieman loivenevat ja osa säännöistä poistetaan turhina. Monen alunperin tärkeäksi koetun pykälän takaa on paljastunut turha pelko, joka sitten positiivisten kokemusten myötä on paljastanut säännön todellisen luonteen. Avoin suhteeni on myös lisännyt molemminpuolista luottamustamme, mutta toki ajoittaisia pieniä kriittisiä keskusteluja on mahtunut joukkoon. 

Koska kohtaan maailman nykyään tästä perspektiivistä, on mahdotonta palata enää entiseen. Vaikka vielä joskus eläisinkin suljetussa parisuhteessa, tekisin sen tietäen, että järjestely on keinotekoinen. Eläisin unenkaltaisessa tilassa, kuin loitsuttuna. Merkittävä ero moneen muuhun olisi, että tietäisin olevani loitsuttu. Huomaan, että huomioni terävöityy joka kerta kun kuulen tai näen asioita, jotka tulevat tästä maailmasta, kun ihmiset puhuvat tai kirjoittavat suu vaahdoten kokemastaan vääryydestä, eivätkä ymmärrä ristiriitaisia viestejään. Avoin suhteeni kehittyy ja kypsyy, mutta suljetun suhteen valuviat pysyvät samoina. 

Suljetussa parisuhteessa sallitaan molemmille mustasukkaisuuden vaaliminen, jopa sairaalloisuuksiin asti. Mitä muuta häiriökäyttäytymistä suojellaan yhtä ymmärtäväisesti ja yhteisin sopimuksin? Paitsi, että mustasukkaisuutta vaalitaan, se maksetaan menetetyllä vapaudella. Henkilökohtaisesta henkisen kasvun vastuusta irtisanoutuva ihminen hyökkää mieluummin omaa (ja muiden) vapautta vastaan, kuin käsittelisi myrkyllisiä mustasukkaisia tunteitaan. Ymmärrys, anteliaisuus, luottamus, suvaitsevaisuus, intohimo ja rakkaus korvautuvat suhteessa kontrollintarpeella, epäluottamuksella ja muilla negatiivisilla asioilla. 

Kun kuuntelee pitkään yhdessä olleita pariskuntia, huomaa, että suhde määritellään enää käytännölliseksi järjestelyksi, jossa tunnetasolla ollaan samalla viivalla hyvän kaverin kanssa. Lisäksi on kertynyt paljon historiaa, mahdollisesti lapsia ja ystäväpiiriä, joiden säilyttäminen velvoittaa jatkamaan. Hiljalleen ulkoiset olosuhteet määrittelevät ihmisen elämänkuvan ja sisäinen maailma puristuu kasaan, mahdollisesti olemattomiin. Jotkin parisuhteet eivät ole ainoastaan toimimattomia ja rikkinäisiä, vaan suorastaan vahingollisia. Ja silti niissä pysytään. Pettämisen, valehtelun ja vilpin rinnalla vähättely, viileys ja tunteettomuus ovat pidemmän päälle aivan yhtä vahingollisia ja väkivaltaisia asioita. Eivätkö parisuhteessa rakkaus, intohimo, ystävyys ja luottamus olisi parempia asioita kuin synkemmät serkkunsa?

Etsivä kompastelee, mutta myös löytää.

On ihan ok olla hieman eksyksissä oman seksuaalisuutensa kanssa. Ympäristömme yrittää työntää meitä paikkoihin joihin emme kuulu ja virran mukana eläminen tekee meistä onttoja kuoria. Päädymme ihmettelemään, että miten olemme joutuneet sinne missä olemme. Ellemme ole valppaina. Kun elämme ”kuten kaikki muutkin elävät”, päädymme miettimään keitä me oikeastaan olemme ja miksi teemme niitä valintoja joita teemme. Ihanteellisinta näkemystä ei voi olla kenelläkään, ainoastaan luottamusta henkilökohtaiseen intuitioon, sillä matka on henkilökohtainen ja jokaisen on löydettävä oma polkunsa. Etsivä kompastelee, mutta myös löytää. 

Valmista käsikirjoitusta ei ole olemassa. Ota omaksesi vain sellaiset asiat jotka sydämesi voi omaksua, sillä tässäkin lajissa saatat joutua ojasta allikkoon: liian suurella liekillä eläminen alkaa näkyä naamasta.

Kunnioita ihmisiä. Epäkunnoittavan käytöksen löydät edestäsi. Olen itse saanut näpeilleni tilanteessa, jossa olen kuvitellut kommunikoivani selkeästi ja avoimesti, mutta samalla unohtanut sävykysymysten merkityksen. Vaikeiden asioiden ohittaminen ei ole kovin rakentavaa, eikä sinulta odoteta valmiita vastauksia. Kannattaa siis mieluummin tunnustaa voimattomuutensa niissä tilanteissa, joissa ei tiedä oikeaa toimintamallia. Avoimuudella ja kuuntelulla pääsee pitkälle.

Kun sattuu, mieti – älä toimi. Sopikaa etukäteen missä menevät rajat henkilökohtaiselle henkisen kasvun vastuulle. Missä kohtaa pitää ymmärtää oman kipuilunsa edellyttävän sisäistä prosessointia ja keskustelua, sekä missä kohtaa toinen on ylittänyt sovittuja raja-aitoja? Syntyvätkö avoimen suhteenne ideaaliolosuhteet suunnittelemalla ja yhteisellä keskustelulla vai spontaanimmin? Liian spontaani toiminta ja reagointi kipuiluun on vain toisenlaista tuuliajolla olemista. Et vieläkään ole vapaa.

Kun sattuu, kerro – älä patoa. Tähän olen syyllistynyt itse, monen monta kertaa. Kuvittelen, että tunteen kokijana minulla on automaattinen vastuu käydä pelkästään sisäisiä pohdiskeluja ja olla puuttumatta ja toimimatta tilanteessa. Avoin suhteenne ei pääse kehittymään molemmille toimivaan suuntaan, jos siihen liittyy olettamuksia ja väärää tietoa. Et ole ensimmäinen ihminen, joka tuntee mustasukkaisuutta, kateutta tai muita hankalia asioita. 

Kuvittele etukäteen, äläkä ihmettele jälkikäteen. Kuinka syvälle haluat avoimen suhteesi kanssa mennä? Ovatko parisuhteesi rinnalla elettävät seksisuhteet enemmän viihdettä, vai kaipaatko enemmän tunnesisältöä? Oletko kuvitellut mitä nämä saattavat tarkoittaa elämäsi kannalta, toteutuessaan? Onko puolisosi samalla kartalla kanssasi ja ymmärtääkö seikkailuseurasi mitä olet hakemassa? Oletko aivan varma? Rehellisyyttä kannattaa penätä paitsi itseltään, myös muilta.

Älä ikinä saavu perille. Jos avoin suhteenne seestyy ja tuntuu löytäneensä oikeat uomansa, saattaa se olla vain merkki siitä, että uuden oppiminen on lakannut ja valppaus on kadonnut. Tunteeko maailmanhistoria yhtään ihmistä, jonka elämä olisi ollut seksuaalisesti täysin tasapainossa? Vaikka kehollisesti niin pääsisikin hetkellisesti käymään, olosuhteet ympärillämme muuttuvat hitaasti mutta varmasti. Me kehitämme avointa suhdettamme jakamalla ajatuksiamme, havaintojamme ja tuntemuksiamme lähes päivittäin. Välillä saamme itsemme kiinni siitä, ettemme ole keskustelleet tarpeeksi ja saatamme viettää useamman illan, vain keskustellen ja päivittäen avoimen suhteemme statusta.