Mustasukkaisuus maksetaan menetetyllä vapaudella

Vuosi on vierähtänyt blogin perustamisesta. Yhteydenottoja on edelleen tullut mukavasti, ihmiset haluavat keskustella milloin mistäkin. Omasta avoimesta suhteestani on tullut luontevampaa ja syvempää, se on hiljalleen ja pienin askelin kehittynyt entistä vapaammaksi. Pidempään jalostuneelle avoimelle suhteelle näyttäisi olevan tyypillistä, että alun (mahdollisesti tiukatkin) reunaehdot ja säännöt hieman loivenevat ja osa säännöistä poistetaan turhina. Monen alunperin tärkeäksi koetun pykälän takaa on paljastunut turha pelko, joka sitten positiivisten kokemusten myötä on paljastanut säännön todellisen luonteen. Avoin suhteeni on myös lisännyt molemminpuolista luottamustamme, mutta toki ajoittaisia pieniä kriittisiä keskusteluja on mahtunut joukkoon. 

Koska kohtaan maailman nykyään tästä perspektiivistä, on mahdotonta palata enää entiseen. Vaikka vielä joskus eläisinkin suljetussa parisuhteessa, tekisin sen tietäen, että järjestely on keinotekoinen. Eläisin unenkaltaisessa tilassa, kuin loitsuttuna. Merkittävä ero moneen muuhun olisi, että tietäisin olevani loitsuttu. Huomaan, että huomioni terävöityy joka kerta kun kuulen tai näen asioita, jotka tulevat tästä maailmasta, kun ihmiset puhuvat tai kirjoittavat suu vaahdoten kokemastaan vääryydestä, eivätkä ymmärrä ristiriitaisia viestejään. Avoin suhteeni kehittyy ja kypsyy, mutta suljetun suhteen valuviat pysyvät samoina. 

Suljetussa parisuhteessa sallitaan molemmille mustasukkaisuuden vaaliminen, jopa sairaalloisuuksiin asti. Mitä muuta häiriökäyttäytymistä suojellaan yhtä ymmärtäväisesti ja yhteisin sopimuksin? Paitsi, että mustasukkaisuutta vaalitaan, se maksetaan menetetyllä vapaudella. Henkilökohtaisesta henkisen kasvun vastuusta irtisanoutuva ihminen hyökkää mieluummin omaa (ja muiden) vapautta vastaan, kuin käsittelisi myrkyllisiä mustasukkaisia tunteitaan. Ymmärrys, anteliaisuus, luottamus, suvaitsevaisuus, intohimo ja rakkaus korvautuvat suhteessa kontrollintarpeella, epäluottamuksella ja muilla negatiivisilla asioilla. 

Kun kuuntelee pitkään yhdessä olleita pariskuntia, huomaa, että suhde määritellään enää käytännölliseksi järjestelyksi, jossa tunnetasolla ollaan samalla viivalla hyvän kaverin kanssa. Lisäksi on kertynyt paljon historiaa, mahdollisesti lapsia ja ystäväpiiriä, joiden säilyttäminen velvoittaa jatkamaan. Hiljalleen ulkoiset olosuhteet määrittelevät ihmisen elämänkuvan ja sisäinen maailma puristuu kasaan, mahdollisesti olemattomiin. Jotkin parisuhteet eivät ole ainoastaan toimimattomia ja rikkinäisiä, vaan suorastaan vahingollisia. Ja silti niissä pysytään. Pettämisen, valehtelun ja vilpin rinnalla vähättely, viileys ja tunteettomuus ovat pidemmän päälle aivan yhtä vahingollisia ja väkivaltaisia asioita. Eivätkö parisuhteessa rakkaus, intohimo, ystävyys ja luottamus olisi parempia asioita kuin synkemmät serkkunsa?

Eri kortein avoimeen suhteeseen

Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja erilaisista avoimeen suhteeseen johtaneista tekijöistä. Avoimet suhteet poikkeavat toisistaan paljonkin ja ihmiset päätyvät avaamaan suljetun suhteensa hieman eri lähtökohdista, eikä näillä ole välttämättä juurikaan yhdistäviä tekijöitä keskenään. Lähtökohdista riippumatta ihmisiä yhdistää kumminkin sen tosiseikan myöntäminen, että parisuhteen ulkopuoliset tuttavuudet voivat kuulua elämään romanttisesti ja/tai seksuaalisesti, olivatpa tästä asiasta aiemmin elämässään olleet mitä mieltä tahansa. Ajattelin tähän kirjoitukseen avata muutaman yleisimmän lähtökohdan. Jos joku lukijani on päätynyt eri syystä avoimeen suhteeseen, tai avoin suhde pohdituttaa eri lähtökohdista, voi ajatuksensa jakaa kommenttiosuuteen.

1. Vapauden kaipuu

Jos perinteinen suljettu suhde ahdistaa ja tuntuu järjestelynä liian umpimieliseltä, valmiiksi pureskellulta ja näköalattomalta, saatat kaivata elämääsi lisää vapautta. Vapauden lisääminen ei tarkoita hyvän suhteen romukoppaan heittämistä. Nykyisessä suhteessasi saattaa olla paljon sellaista, jonka haluat säilyttää. Sitäpaitsi, saatat tarvita sen turvallisen pesäkolon ja rakkaussuhteen, joka ylipäätään mahdollistaa piristävien seikkailujen ja seesteisemmän vakauden välisen tasapainon elämääsi. Vapaus seikkailla on myös vapautta kieltäytyä seikkailuista. Olen itse vetäytynyt seikkailuista, monestikin, jos tilanne ei ole tuntunut hyvältä eikä kaikki ole ollut ihan kohdillaan. Myös tämä on vapautta. Vapautta valita. Täysin vapaa on vasta kun voi olla täysin uskollinen itselleen, omista lähtökohdistaan ja kenenkään ohjailematta. 

2. Puolisoiden erilaiset seksuaaliset tarpeet

Tästä olen kirjoittanut aiemminkin ja vaimonikin mainitsi aiheesta ensimmäisessä kirjoituksessaan. Mitä tehdä jos toista haluttaa aina ja lauantaina, toiselle riittäisi kerran kuussa? Eikä kyse ole tietenkään aina yliseksuaalisesta miehestä ja selvästi passiivisemmasta naisesta. Tämä on totta vain elokuvissa. Mies saattaa olla hyvinkin tyytyväinen tasaiseen ja yllätyksettömään, lähes seksittömään elämäänsä ja kavahtaa ylikierroksilla käyvää vaimoaan, jonka pursuava seksuaalisuus tuntuu tästä jopa pelottavalta. Niin tai näin, lopputulos on se, että molemmat ovat onnettomia. Jos parisuhde voi muuten hyvin ja on tasapainoinen, täynnä rakkautta ja välittämistä, miksi se pitäisi yksisilmäisesti saattaa tiensä päähän vain siksi, että olemme biologisesti erilaisia?

3. Puuttuvat seksikokemukset

Ollaanpa rehellisiä. Tämä saattaa olla se yleisin syy, miksi puolisot Suomessa pettävät toisiaan. Puuttuvat seksikokemukset. Oli pettäminen suunniteltua, tai spontaanimpaa, sitä seuraa usein salamyhkäisyys, moraalinen krapula, ahdistus (ehkä jopa masennus) ja totuuden esiin tultua ankara kiista ja kriisi, avioero… Muistatteko vielä Suomalaisen seksikyselyn tulokset? 40% suomalaisista on pettänyt kumppaniaan ja lisäksi lähes 18% pettäisi, jos ei voisi jäädä kiinni. Pettäminen on paljon yleisempää kuin kuvitellaan. Ja pettäminen on yhtä yleistä miesten ja naisten keskuudessa. 

Asiaa voi tarkastella myös täysin toisenlaiselta kantilta. Aika tuo yleensä perspektiiviä asioihin. Oletko koskaan miettinyt mistä kiukkuiset vanhukset tulevat? Eiväthän ihmiset alunperin, syntyessään ja lapsena ole kiukkuisia. Harvempi nuoruudessaankaan, tai nuorena aikuisena. Jotain tapahtuu (tai nimenomaan ei tapahdu), jossain vaiheessa elämää. En väitä, että kiukkuinen vanhuus automaattisesti merkitsisi käyttämättömistä tilaisuuksista ja menetetyistä mahdollisuuksista kumpuavaa pettymystä, kaunaa ja pahaa oloa, tai että kaikki menetetyt tilaisuudet olisivat millään tavalla seksuaalisuuteen liittyviä. Vanhuuteen liittyviä, kiukkuiseksi tekeviä sairauksia riittää A:sta Ö:hön. Mutta uskallan väittää, että osa vanhuuden takakireydestä johtuu nimenomaan käyttämättömästä seksuaalisesta potentiaalista. Nämä kiukkuiset ihmiset säilyttivät kunniansa hammasta purren ja perkelettä itsekseen sihisten, läpi elämänsä. Eivät pettäneet. Pitivät minkä lupasivat. Eivätkä – kauhistus sentään – miettineet avoimen suhteen mahdollisuutta omalle kohdalleen. Mitään tekemättömyyskin on tekemistä, sen vain ymmärtää vasta jälkikäteen ja joskus liian myöhään. 

Huomattava osa avoimen suhteen löytäneistä ihmisistä elää pitkissä maraton-suhteissa. Pari on ehkä tavannut toisensa jo koulussa, tai toinen tai molemmat puolisot ovat olleet parisuhteen alettua suhteellisen kokemattomia. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, uskon, että seksikokemukset ovat tärkeitä itsetunnon, onnellisuuden ja mielenrauhan rakennuspalikoita. Lisäksi parisuhteen ulkopuoliset kokemukset, hieman nurinkurisesti, syventävät varsinaista parisuhdetta, lisäävät luottamusta ja varmuutta. Puolisolle mahdollistettava suhteen ulkopuolinen seksikokemus ei siis ole merkki suhteen kriisistä, vaan tie jatkuvuuteen.

4. Poikkeavat taipumukset

Kirjoitin jo aiemmin vaihtelun merkityksestä, joten en avaa sitä tässä enempää. Kirjoitin myös siitä, miten on absurdia ajatella, että toinen ihminen kykenisi venymään kaikkeen, mitä puoliso elämäänsä yleisesti toivoo. Kampaajalle mennään hiustenleikkuuseen. Hierojalle mennään hierottavaksi. Yleensä hammaslääkärille jätetään juurihoidot. Miten sitten tulisi toimia bi-seksuaalisuuden kanssa? Entä erilaisten fetissien ja yöllä valveilla pitävien fantasioiden kanssa? Entä jos puoliso toivoisi joskus hieman rajumpia otteita, mutta toiselle ajatus alfamaisesta toiminnasta on vierasta tai jopa vastenmielistä? Tai jos rakastat anaaliseksiä, mutta puolisoasi pelkkä ajatuskin kuvottaa. Mitä pitäisi tehdä? 

Jos lähtisikin siitä, että aivan kuten muillakaan elämänalueilla, myöskään seksuaalisesti puoliso ei taivu, eikä sen tulekaan taipua kaikkeen mitä toivot ja tarvitset elämääsi. Et ehkä täysin ymmärrä puolisosi poikkeavaa piirrettä (tai sinua itseäsi ei ymmärretä), mutta mahdollistamalla poikkeavan tarpeen ajoittaisen tyydyttymisen saatat hyvinkin tehdä puolisostasi ikionnellisen ja loputtoman kiitollisen. 

5. Henkinen kasvu

Tämä saattaa yllättää, mutta uskon, että avoin suhde on tie henkiseen kasvuun. Mielestäni jo se, että pohdiskelee avoimen suhteen toimivuutta elämässään kertoo, että tilausta omakohtaiselle henkiselle kasvulle on olemassa. Minusta on hauskaa, ettei tietoinen itsensä rakentaminen välttämättä tarkoita pestiä luostariin tai retriittiä Goalle. Henkinen kasvu voi mahdollistua myös intiimimmässä interaktiossa muiden ihmisten kanssa, elävässä elämässä. 

Toiselle saattaa olla paljon helpompaa nauttia itse avoimen suhteen mahdollisuuksista, harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa, kuin tietoisesti ja yhteisin sopimuksin mahdollistaa sama kumppanille. Joku toinen taas käy suurimmat pohdiskeluprosessit juuri käänteisestä syystä: itsensä paljastaminen, herkimmän ja haavoittuvimman puolensa näyttäminen uusille ihmisille saattaa olla suurikin ponnistelu ja samalla saattaa tuntua samantekevältä mitä puoliso risteilyllä puuhaa. 

Uusien ihmisten ja ajatusmaailmoiden kohtaaminen, yllättävät tilanteet (joita varmasti on luvassa) takaavat, että pohdittavaa riittää. Omien ajatusten jäsentely, henkilökohtaisten rajojen hakeminen, oivallusten kokeminen ja sen hahmottaminen, mikä kaikki maailmassasi onkaan muilta opittua ja mikä aidosti, omakohtaisesti koettua ja todeksi havaittua ovat nimenomaan henkistä kasvua. Mitä jos mikään ei uhkaakaan sinua, et olisikaan vaarassa, vaan voisit kokea yltäkylläistä välittämistä ja loputonta hyvänäpitoa. Mitä jos voisit olla avoin maailmalle.

Joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä,

tietää, että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima.

- Tommy Tabermann

Parisuhdeseksi vs kiimapano

Olemme molemmat kokeneet pitkiä parisuhteita ennen avioliittoamme ja tiedämme mikä niissä voi mennä pieleen. Tiedämme molemmat miten näivettyvä seksielämä voi viedä ilon ja elämänhalun mennessään. Itse koin jo 25-vuotiaana haluttomuutta ja jonkinasteista impotenssia parisuhteessa josta kaikki intohimo ja jännite oli kadonnut. Vaikken sitä vielä silloin tiennyt, sain tuolloin ensimmäisen vihjeen siitä, että avoimempi parisuhdemalli voisi olla minulle seksuaalisesti terveellisempi ja toimivampi vaihtoehto. Silloisella tyttöystävälläni oli pitkään jatkunut tulehduskierre ja lääkäri alkoi epäillä sukupuolitautia. Koska jatkotutkimuksiin pääsy kesti joitakin päiviä, olimme tuon odotusajan käytännössä siinä tilanteessa, että minulla oli täysi syy epäillä tyttöystäväni pettäneen minua. Tyttöystäväni vakuutti ettei hän ollut pettänyt (eikä hän ollutkaan ja sukupuolitautitestikin osoittautui negatiiviseksi), mutta petetyksi joutuminen (tai mahdollisuus sille) synnyttikin kehossani tyystin erilaisia tuntemuksia kuin olisin voinut kuvitella. En ollut kiukkuinen, surullinen, epäilevä, vainoharhainen, tai lannistunut. Minä olin kiihottunut. Todella kiihottunut. Koko epidosin merkittävin lopputulema oli, että muutaman päivän ajan suhdettamme piinanneet seksiongelmat olivat tipotiessään.

Kuten olen vaimolleni monesti kertonut, seksi hänen kanssaan on parasta seksiä mitä minulla on ikinä ollut. Välillämme on aina ollut ainutlaatuinen seksuaalinen lataus, eikä edelläkuvattuja seksielämän näivettymisiä ole meillä koettu. Parisuhdeseksimme toimii siis jo sellaisenaan. Mutta meillä on ollut onni kokea myös toisenlaista seksiä. Muistelemme aina väliin yksittäisiä seksikertoja vuosienkin takaa. Nimitämme näita seksikertoja kiimapanoiksi. Ne saavat alkunsa aina samalla tavalla: jommallakummalla, tai molemmilla on joko ollut tai on oletettavissa seksiä parisuhteemme ulkopuolelta. Kiimapanoa edeltävää, välillemme syntyvää latausta on vaikea kuvailla sanoin, mutta se on hyvin energisoivaa, parisuhdettamme uudistavaa ja tietenkin: hyvin kiimaista. Seksielämämme kulminoituu näihin kiimapanoihin. Ne ovat harvinaisia, mieleenpainuvia, eikä niitä pysty jäljittelemään: kun ne leimahtavat välillemme, valmiiksi kiihottuneet kehomme muodostavat suljetun, itseään ruokkivan ja toisiaan kiihottavan kuplan johon ei muita ihmisiä enää kaivata. Mutta kiimapanoihin tarvittava polttoaine tulee poikkeuksetta kodin ulkopuolelta. Ja tässä on koko jutun ydin! Tuo taikapöly, lisäenergia ja potku parisuhdeseksiimme tulee ihmisiltä parisuhteemme ulkopuolelta. 

Näitä parisuhdeseksimme huippukohtia, kiimapanoja edeltää aina paljon käytyjä keskusteluja, tavattuja ihmisiä, aikaa ja käytettyä energiaa. Mutta tuo kaikki on vaivan arvoista. Huomaan aina tällaisen kiimapanon koettuani miettiväni, kuinka monessa pidemmässä parisuhteessa tällaisia ylipäätään koetaan? Joka kymmenennessä? Joka sadannessa? Vai joka tuhannessa?

"Vaimosi on siis antanut sinulle luvan pettää. Miksi ihmeessä?"

Jonossa on paljon mielenkiintoisia aiheita kirjoitettavaksi, mutta yksi kiilasi niiden edelle. Olen lyhyen ajan sisällä käynyt useamman mielenkiintoisen keskustelun. Niissä toinen osapuoli on surutta rinnastanut avoimen suhteen pettämiseen. Ensimmäisellä kerralla tämän rinnastuksen kohdattuani se meni minulta täysin ohi, sillä en ymmärtänyt kuulemaani lausetta lainkaan. Viimeisin, eräällä chat-sivustolla kuulemani sutkautus oli tämä:"Vaimosi on siis antanut sinulle luvan pettää. Miksi ihmeessä?". Tällä kertaa olin valppaampi ja tartuin tilaisuuteeni, halusin tietää lisää! Mitä tuo ihminen kysymyksellään tarkoitti? Näpyttelin vastakysymykseni vauhdikkaasti ja jäin odottamaan vastausta. Mutta liian myöhään, selvästi kiukustunut keskustelukumppanini oli jo poissa. Näin hänet polkemassa jalkaa tietokoneensa vieressä, kenties kostonhimoisesti ja vimmaisin kädenliikkein repimässä ex-poikakaveriensa kuvia: Olette kaikki sikoja!

Jäin pohtimaan asiaa. Yritin kaivella aivojeni sopukoista kauan sitten unohduksiin vaipunutta signaalia; jossain siellä sen täytyi olla! Tässä oli jotain etäisesti tuttua: "avoin suhde on pettämistä". Olinko joskus itse ajatellut näin? Rutistin otsani kurttuun. Mutta juuri kun luulin saavuttavani ajatuksen lähteen, juuri kun olin muistavinani kauan sitten käydyn keskustelun ihmisen kanssa jota en enää muista, se katosi. En kerta kaikkiaan kyennyt muistamaan yhtä ainoaa aiemmin elämässäni muodostamaani loogista päättelyketjua sen tueksi, että avoin suhde olisi pettämistä. Ja unohdukseeni saattoi olla vain yksi syy: tuota loogista päättelyketjua ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan olemassa. Kyseessä on ajatusvirhe, aivopieru, periaate, eli tarkistamaton ja muualta kopioitu ajatus johon tukeudutaan koska asian omakohtainen pohdiskelu tuntuu liian työläältä. 

Tarkistin sanakirjasta: pettämisen synonyymi on petos. Ja pettämisen vastakohta on rehellisyys. REHELLISYYS! Voi kun saisin tuon viimeisimmän valokuvien silppuajan istutettua hetkeksi eteeni. Kysyisin häneltä tätä: kuinka monta kertaa olet jättänyt kertomatta poikaystävällesi asioita, joista tämä olisi saattanut olla kiinnostunut kuulemaan? Kuinka monta kertaa olet suoranaisesti valehdellut hänelle, kertonut valkoisen valheen? Oletko koskaan itse pettänyt, tai onko sen kaltaisia ajatuksia käynyt mielessäsi, mutta olet kätkenyt ajatuksesi paitsi poikaystävältäsi, myös itseltäsi? 

Avoimessa suhteessa on oltava rehellinen paitsi puolisolleen, myös itselleen. Puolison luottamuksen pettäminen kuulostaa järjettömältä! Miksi pettäisin puolisoani kun rakkautemme on niin suurta? Miksi jättäisin mitään kertomatta, miksi luopuisin tästä avoimuuden tilasta edes hetkeksi? Miksi myrkyttäisin itseäni epärehellisillä ajatuksilla? Minun on oltava itselleni ultra-rehellinen. 

Kuinka rakastankaan Wikipediaa:

"Uskottomuus tarkoittaa parisuhteen tai polyamorisen suhteen ulkopuolista seksuaalista suhdetta, pettämistä. Uskottomuuden paljastuttua voidaan päätyä eroon. Avoimessa suhteessa molemmat/kaikki osapuolet saavat harrastaa ulkopuolisia seksisuhteita, eikä tätä katsota pettämiseksi." – Wikipedia