Variety is the spice of life

Arvaan ettet syö joka päivä samaa ruokaa. Etkä katso joka päivä samaa televisio-ohjelmaakaan. Olenko oikeassa? Vaihdat vaatteitasikin päivittäin. Luet tuoreimmat uutiset, uusimmat aikakausilehdet, sillä miksi selaisit vanhoja? Eikä saman, juuri luetun kirjan uudelleen lukeminen tunnu hyvältä ajatukselta sekään. Siirtelet huonekaluja. Lomakohteesi vaihtelevat. Vaihdat työpaikkaa, autoa ja asuinpaikkaasikin aina aika-ajoin. Vaikka väittäisit eläväsi elämääsi ilman suuria muutoksia, teet koko ajan valintoja, jotka tekevät elämästäsi mielekkäämmän. Ympäristösi, ihmiset ympärilläsi ja sinä itse muututte, joka hetki. Ihmiselämä on luonnostaan värikäs ja täynnä muutoksia ja vaihtelua, siksi koska haluamme sen olevan. Vaihtelu virkistää. Variety is the spice of life. 

Kun psykologi Tony Dunderfelt antoi Elämä Pelissä -televisio-ohjelmassa vieraileville pariskunnille parannusvinkkejä riutuneeseen parisuhdeseksiin, hän nosti ensimmäisenä esiin vaihtelun merkityksen. Hän jätti pariskuntien itsensä ratkaistavaksi mitä tuo vaihtelu heidän kohdallaan tarkoittaisi, eikä hän tietenkään olisi voinut kansallisella televisiokanavalla puhua parisuhteen ulkopuolisista seksisuhteista vaikka sitä olisi tarkoittanutkin. Staattisuus, yllätyksettömyys ja ennalta-arvattavuus puuduttavat ja saavat minkä tahansa asian maistumaan puulta.

Vaimoni tokaisi yhden yhteisen seikkailumme jälkeen, että hänelle on ollut tärkeää ja palkitsevaa saada kokea muita miehiä minun lisäkseni. Hän oli suhteellisen kokematon vielä tavatessamme ja kun suhteemme alkoi. Mieltäni lämmitti se, että hän uskalsi myöntää vaihtelun merkityksen suoraan. Eihän ole minulta pois, että hän nauttii elämästään ja kokee erilaisia ihmiskehoja, oppien samalla elämästä ja itsestään uusia asioita. Miksei vaihtelun merkityksestä seksielämässä puhuta suoraan? Miksi en muista lukeneeni yhtään ainutta lehtijuttua aiheesta?

Omistamiseen perustavassa suljetussa suhteessa ihminen elää koko elämänsä kuin kalana akvaariossa, potee tylsistymistä hyödyntämättömän seksuaalipotentiaalinsa vuoksi ja haaveilee salaa mahdollisuuksien meressä uimisesta. Kuin lajitoverit silloin joskus, sukupolvia sitten. Vaihtelun viehätys on syvällä ihmisyydessä, katsoopa sitten mille elämänalueelle tahansa – miksi siis seksielämä olisi poikkeus?

Parisuhdeseksi vs kiimapano

Olemme molemmat kokeneet pitkiä parisuhteita ennen avioliittoamme ja tiedämme mikä niissä voi mennä pieleen. Tiedämme molemmat miten näivettyvä seksielämä voi viedä ilon ja elämänhalun mennessään. Itse koin jo 25-vuotiaana haluttomuutta ja jonkinasteista impotenssia parisuhteessa josta kaikki intohimo ja jännite oli kadonnut. Vaikken sitä vielä silloin tiennyt, sain tuolloin ensimmäisen vihjeen siitä, että avoimempi parisuhdemalli voisi olla minulle seksuaalisesti terveellisempi ja toimivampi vaihtoehto. Silloisella tyttöystävälläni oli pitkään jatkunut tulehduskierre ja lääkäri alkoi epäillä sukupuolitautia. Koska jatkotutkimuksiin pääsy kesti joitakin päiviä, olimme tuon odotusajan käytännössä siinä tilanteessa, että minulla oli täysi syy epäillä tyttöystäväni pettäneen minua. Tyttöystäväni vakuutti ettei hän ollut pettänyt (eikä hän ollutkaan ja sukupuolitautitestikin osoittautui negatiiviseksi), mutta petetyksi joutuminen (tai mahdollisuus sille) synnyttikin kehossani tyystin erilaisia tuntemuksia kuin olisin voinut kuvitella. En ollut kiukkuinen, surullinen, epäilevä, vainoharhainen, tai lannistunut. Minä olin kiihottunut. Todella kiihottunut. Koko epidosin merkittävin lopputulema oli, että muutaman päivän ajan suhdettamme piinanneet seksiongelmat olivat tipotiessään.

Kuten olen vaimolleni monesti kertonut, seksi hänen kanssaan on parasta seksiä mitä minulla on ikinä ollut. Välillämme on aina ollut ainutlaatuinen seksuaalinen lataus, eikä edelläkuvattuja seksielämän näivettymisiä ole meillä koettu. Parisuhdeseksimme toimii siis jo sellaisenaan. Mutta meillä on ollut onni kokea myös toisenlaista seksiä. Muistelemme aina väliin yksittäisiä seksikertoja vuosienkin takaa. Nimitämme näita seksikertoja kiimapanoiksi. Ne saavat alkunsa aina samalla tavalla: jommallakummalla, tai molemmilla on joko ollut tai on oletettavissa seksiä parisuhteemme ulkopuolelta. Kiimapanoa edeltävää, välillemme syntyvää latausta on vaikea kuvailla sanoin, mutta se on hyvin energisoivaa, parisuhdettamme uudistavaa ja tietenkin: hyvin kiimaista. Seksielämämme kulminoituu näihin kiimapanoihin. Ne ovat harvinaisia, mieleenpainuvia, eikä niitä pysty jäljittelemään: kun ne leimahtavat välillemme, valmiiksi kiihottuneet kehomme muodostavat suljetun, itseään ruokkivan ja toisiaan kiihottavan kuplan johon ei muita ihmisiä enää kaivata. Mutta kiimapanoihin tarvittava polttoaine tulee poikkeuksetta kodin ulkopuolelta. Ja tässä on koko jutun ydin! Tuo taikapöly, lisäenergia ja potku parisuhdeseksiimme tulee ihmisiltä parisuhteemme ulkopuolelta. 

Näitä parisuhdeseksimme huippukohtia, kiimapanoja edeltää aina paljon käytyjä keskusteluja, tavattuja ihmisiä, aikaa ja käytettyä energiaa. Mutta tuo kaikki on vaivan arvoista. Huomaan aina tällaisen kiimapanon koettuani miettiväni, kuinka monessa pidemmässä parisuhteessa tällaisia ylipäätään koetaan? Joka kymmenennessä? Joka sadannessa? Vai joka tuhannessa?