Variety is the spice of life

Arvaan ettet syö joka päivä samaa ruokaa. Etkä katso joka päivä samaa televisio-ohjelmaakaan. Olenko oikeassa? Vaihdat vaatteitasikin päivittäin. Luet tuoreimmat uutiset, uusimmat aikakausilehdet, sillä miksi selaisit vanhoja? Eikä saman, juuri luetun kirjan uudelleen lukeminen tunnu hyvältä ajatukselta sekään. Siirtelet huonekaluja. Lomakohteesi vaihtelevat. Vaihdat työpaikkaa, autoa ja asuinpaikkaasikin aina aika-ajoin. Vaikka väittäisit eläväsi elämääsi ilman suuria muutoksia, teet koko ajan valintoja, jotka tekevät elämästäsi mielekkäämmän. Ympäristösi, ihmiset ympärilläsi ja sinä itse muututte, joka hetki. Ihmiselämä on luonnostaan värikäs ja täynnä muutoksia ja vaihtelua, siksi koska haluamme sen olevan. Vaihtelu virkistää. Variety is the spice of life. 

Kun psykologi Tony Dunderfelt antoi Elämä Pelissä -televisio-ohjelmassa vieraileville pariskunnille parannusvinkkejä riutuneeseen parisuhdeseksiin, hän nosti ensimmäisenä esiin vaihtelun merkityksen. Hän jätti pariskuntien itsensä ratkaistavaksi mitä tuo vaihtelu heidän kohdallaan tarkoittaisi, eikä hän tietenkään olisi voinut kansallisella televisiokanavalla puhua parisuhteen ulkopuolisista seksisuhteista vaikka sitä olisi tarkoittanutkin. Staattisuus, yllätyksettömyys ja ennalta-arvattavuus puuduttavat ja saavat minkä tahansa asian maistumaan puulta.

Vaimoni tokaisi yhden yhteisen seikkailumme jälkeen, että hänelle on ollut tärkeää ja palkitsevaa saada kokea muita miehiä minun lisäkseni. Hän oli suhteellisen kokematon vielä tavatessamme ja kun suhteemme alkoi. Mieltäni lämmitti se, että hän uskalsi myöntää vaihtelun merkityksen suoraan. Eihän ole minulta pois, että hän nauttii elämästään ja kokee erilaisia ihmiskehoja, oppien samalla elämästä ja itsestään uusia asioita. Miksei vaihtelun merkityksestä seksielämässä puhuta suoraan? Miksi en muista lukeneeni yhtään ainutta lehtijuttua aiheesta?

Omistamiseen perustavassa suljetussa suhteessa ihminen elää koko elämänsä kuin kalana akvaariossa, potee tylsistymistä hyödyntämättömän seksuaalipotentiaalinsa vuoksi ja haaveilee salaa mahdollisuuksien meressä uimisesta. Kuin lajitoverit silloin joskus, sukupolvia sitten. Vaihtelun viehätys on syvällä ihmisyydessä, katsoopa sitten mille elämänalueelle tahansa – miksi siis seksielämä olisi poikkeus?

Kirjallisuutta aiheesta: Paritellen – Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria

Miksi mies/nainen pettää kumppaniaan? Miksi mies katsoo pornoa? Miksi nainen vasta lämpenee kun mies jo tuli? Ainakin itselleni oli silmiä avaavaa lukea tämä kirja. Lähes 400-sivuinen järkäle lyttää perusteellisesti pinttyneen käsityksen siitä, että ihminen olisi yksiavioinen. Mikään käyttäytymisessämme ei viittaa yksiavioisuuteen. Kirjassa puhutaan ihmisen seksuaalisen evoluution vakiotarinasta, jota meille on tuputettu sukupolvien ajan ja joka on integroitunut osaksi järjestelmäämme. Länsimaisessa kulttuurissa elävä ihminen elää ristiriitaisten viestien keskellä ja on siksi hämmentynyt. Seksiin suhtautudutaan aivan liian vakavasti, ainakin siihen nähden, millaisissa olosuhteissa ihmisen seksuaalikäyttäytyminen on alunperin syntynyt. Nykyinen seksuaalisesti ahdistunut maailmamme olisi esi-isällemme kauhistus. Ihmisen vertaaminen lähimpiin kädellisiin sukulaisiin, Bonobo-apinoihin auttaa ymmärtämään ihmisen perimmäistä seksuaalista luonnetta paremmin: 

1. Ihmis- ja bonobonaaraat parittelevat koko kuukautiskierron ajan, samoin kuin imettämisen ja raskauden aikana
2. Ihmis- ja bonobolapset kehittyvät paljon hitaammin kuin simpanssit
3. Ihmisten tavoin myös bonobonaaraat palaavat ryhmään heti synnyttämisen jälkeen ja parittelevat kuukausien päästä siitä
4. Bonoboilla ja ihmisillä on monia eri yhdyntäasentoja
5. Bonobot ja ihmiset tuijottavat toisiaan usein silmiin parittelun aikana ja suutelevat toisiaan kiihkeästi
6. Ulkosynnyttimet sijaitsevat molemmilla jalkojen välissä ja työntyvät eteenpäin
7. Ruuan jakaminen liittyy molemmilla vahvasti seksuaaliseen aktiivisuuteen
8. Molemmilla on paljon erilaisia seksuaalisia yhdistelmiä (hetero, homo, bi jne)
9. Sukuelinten yhteenhierominen bonobonaaraiden välillä vahvistaa näiden sidettä
10. Kummallakaan seksuaalinen aktiivisuus ei palvele pelkkää lisääntymistarkoitusta, vaan seksuaalisuutta käytetään sosiaalisiin tarkoituksiin (jännityksen lievittäminen, siteen lujittaminen, ristiriitojen ratkaiseminen, viihdytys jne.)

Seksuaalisen evoluution vakiotarina itsepintaisesti väittää, että esihistoriallinen äiti ja lapsi tarvitsivat lihaa ja suojelua, joita mies saattoi tarjota. Naisen piti tämän takia uhrata oma seksuaalinen riippumattomuutensa, jolloin mies sai varmuuden siitä, että hän tuki omaa lastaan. Tämä malli luotiin aikana, jolloin tiedemiehillä ei ollut kanttia kertoa totuutta: resurssien ja seksuaalisuuden jakaminen hajauttaa ja minimoi riskejä ja takaa metsästäjä-keräilijäyhteisölle parhaat henkiinjäämismahdollisuudet. Ihminen kuuluu monen uroksen ja monen naaraan parittelujärjestelmään, eli on promiskuiteettinen. 

Kirjassa kuvaillaan myös metsästäjä-keräilijäyhteisössä tapahtunutta parittelua. Parittelu on mahdollisesti alkanut yhden naaraan ja yhden uroksen toimesta, mutta pian naaraan ääntely on houkutellut muita ryhmän uroksia paikalle. Urokset ovat kiltisti odottaneet vuoroaan, koska lähtökohtaisesti kukaan ei omista ketään, vaan seksi on ollut yhteisten resurssien jakamista siinä missä ruuankin jakaminen. Parittelevan parin katselu on kiihottanut urosryhmää ja kun ensimmäinen uros on saanut tyydytyksensä, naaras on valmis vielä moneen orgasmiin ja niin seuraava uros on ryhtynyt toimeen. Promiskuiteettisissa yhteisöissä ei käydä taisteluja naaraista, sillä taistelu käydään siittiöiden tasolla: on koko yhteisölle edullista että vahvin siittiökanta voittaa ja syntyvällä lapsella on ympärillään koko yhteisön tuki. Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa elää edelleen ihmisyhteisöjä, joissa on täysin yhdentekevää kuka on syntyneen lapsen isä.

Resurssien (kuten seksuaalisuuden) yksinomistus on suhteellisen tuore, maatalouden ja kiinteän asutuksen myötä syntynyt keksintö. Meitä ei ole suunniteltu saamaan toisiamme onnettomiksi, päinvastoin. Jos seksuaalisen evoluution vakiotarina unohdettaisiin ja ihmistä tutkittaisiin kuten muitakin kädellisiä, voitaisiin todeta että kaikki merkit meissä viittaavat promiskuiteettisuuteen: sharing is caring.

Kirjan luettuani ymmärsin paremmin sitä miksi on luonnollista haluta muita ihmisiä ja mistä ristiriitaiset viestit johtuvat. Ajattelin jatkossa referoida lukemaani kirjallisuutta lisää.

Alkuteos: "Sex at Dawn", Christopher Ryan & Cacilda Jetha.