Tarve olla haluttu

Sanotaan, että nainen haluaa tuntea olevansa haluttu, kun taas miehelle tärkeää on tuntea olevansa rakastettu. Oli miten oli, molemmilla on tarve saada huomiota ja tuntea olevansa seksuaalisen vetovoiman kohteena. Kun tuota tarvetta pohtii hieman syvällisemmin, sen taustalta voi löytää tarpeen yleiseen tutkimusmatkailuun ja uteliaisuuteen. Lisäksi taustalla vaikuttanevat kaikenlaiset sosiaaliset ulottuvuudet ja pelkojen käsittely, vaihtelun tarve, henkisen kasvu, sekä tietysti seksuaaliset tarpeet. Kun tarpeen ymmärtää nähdä näin monenkirjavasti, on aika eriskummallista ja jännää, ettei asiasta puhuta sen enempää. 

Halun kohteena oleminen on inhimillinen perustarve, josta ei puhuta ja jota ei löydy edes Maslow´n tarvehierarkiasta. Kun tarvetta ei tunnusteta, eikä tunnisteta, siitä ei keskustella, eikä sen puutteessa elävien ihmisten kärsimykseen suhtauduta riittävällä vakavuudella. Uskallan väittää, että valtaosa parisuhteessa elävistä ihmisistä tunnistaa ilmiön ja ymmärtää mistä on kyse. Ja mitä pidemmästä parisuhteesta on kyse, sen todennäköisemmin ihmisellä on myös hankalia omakohtaisia kokemuksia asiasta. Kukaan ei kuule tällaisen ihmisen hätää, eikä vähiten siksi, ettei hän välttämättä itsekään osaa tunnistaa ongelmaa. Kun parisuhteen yleiset normit on määritelty valuvikaisesti, asian suhteen kipuilevassa parisuhteessa elävä ja tilanteesta eniten kärsivä kärsii kahta kauheammin, koska kokee olevansa liian vaativa ja siksi osa ongelmaa. Valuvikaisessa mallissa ongelma sosialisoidaan ja inhimillinen tarve katoaa jonnekin väsyneiden ja ympäripyöreiden parisuhdepalstojen rivien väliin. Uskooko edes vinkkipalstaa pitävä terapeutti sanoihinsa?

Mielestäni inhimillisten tarpeiden ymmärtäminen on ihmisen ymmärtämistä. Vasta kun ymmärtää mikä meitä ajaa, ymmärtää miksi käyttäydymme niinkuin käyttäydymme. Miksi petämme tai kuvittelemme pettävämme? Tai jos emme tietoisesti kuvittele, miksi näemme intiimejä unia naapurin hottiksesta? Miksi flirttailemme, tai tarkkailemme uteliaina hyvännäköisenä pitämämme työkaverin katsetta kun kohtaamme? Miksi tuntuu niin hyvältä olla haluttu? Ja kun haluamisen kohteena oleminen kerran tuntuu niin hyvältä, eikö se silloin ole selvä viesti siitä, että se on oikein?

Kun avoin suhde kehittyy siihen pisteeseen, että siitä tulee osa arkea ja tasapainoista elämää, eivät edellä kuvaillut kysymykset suinkaan katoa mihinkään. Toki elämäänsä voi elää ymmärtämättä sitä sen syvällisemmin ja ottaa vain vastaan se mikä on tullakseen. Itselleni tuntuu olevan tärkeää, että löydän sen tasapainoisimman polun ja myös pysyn sillä. Ja teen tämän kaiken tietoisesti ja vaihtoehdot seurauksineen ymmärtäen, olematta oman elämäni ajopuu. Valitsemani polku ei suinkaan ole se helpoin polku. Sillä siinä kulkeminen edellyttää jatkuvaa peiliin katsomista ja rehellisyyttä. 

Ollakseni täysin rehellinen, minulla on tarve olla haluttu. Eikä kyse ole minussa piilevästä heikkoudesta, vaan perimmäisestä inhimillistä ominaisuudesta, ihmisenä olemisesta. 

Avoin suhde kiinnostaa

Blogini on ensimmäisen viikkonsa aikana kerännyt tuhat lukijaa. Avoin suhde on selvästi aihe joka kiinnostaa. Aiheita ja näkökulmia on paljon. Olen viimeistelemässä kirjoituksia kommunikaation merkityksestä, säännöistä, henkisestä kasvusta, sekä mustasukkaisuudesta. Lisäksi ajatuksissani on tehdä lisää helppolukuisia listoja ja koosteita vinkeistä. Kirjavinkkejäkin on tulossa lisää. Miksei Suomessa saa 2010-luvulla elää avoimesti avoimessa suhteessa? Tämäkin kiinnostaa aiheena. Osa kirjoituksista syntyy spontaanimmin prosessissa, oivalluksina elävästä elämästä. Lisää on siis luvassa.

Blogini tarkoitus on nostaa esille sitä tosiasiaa, että avoin suhde kiinnostaa monia ja monella eri tavalla. Blogini voi auttaa pariskuntia avaamaan keskinäistä keskustelua ja rohkaista ensimmäisiin kokeileviin askeliin. Miehesi tai naisesi ei ehkä olekaan yliseksuaalinen, kieroon kasvanut tai ehdottamassa jotain joka automaattisesti johtaisi suhteen tuhoon. Näitä ajatuksia tukemaan olen ajatellut, että pyydän blogiini vierailevia kyniä (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa vieraissa käyviä kyniä?) kertomaan oman tarinansa ja näkemyksensä avoimesta suhteesta, sen hyvistä ja huonoista puolista. Swingerit, monenkirjavat parinvaihtajat, cuckold-parit, polyt ja muut avoimen suhteen variantit saavat jatkossa näkyvyyttä blogissani sekä miehen, että naisen näkökulmasta. Jos juuri sinua kiinnostaisi anonyymisti kertoa tarinasi avoimesta suhteestasi muille, voit sen tehdä laittamalla sähköpostia osoitteeseen avoinavioliitto@gmail.com. Kaikki yhteydenotot käsittelen luottamuksellisesti.

Lisäksi olen pyytänyt vaimoani kirjoittamaan omia ajatuksiaan blogikirjoitukseksi. Lisää avoimuutta on siis luvassa kirjoitteluunkin. :)

"Vaimosi on siis antanut sinulle luvan pettää. Miksi ihmeessä?"

Jonossa on paljon mielenkiintoisia aiheita kirjoitettavaksi, mutta yksi kiilasi niiden edelle. Olen lyhyen ajan sisällä käynyt useamman mielenkiintoisen keskustelun. Niissä toinen osapuoli on surutta rinnastanut avoimen suhteen pettämiseen. Ensimmäisellä kerralla tämän rinnastuksen kohdattuani se meni minulta täysin ohi, sillä en ymmärtänyt kuulemaani lausetta lainkaan. Viimeisin, eräällä chat-sivustolla kuulemani sutkautus oli tämä:"Vaimosi on siis antanut sinulle luvan pettää. Miksi ihmeessä?". Tällä kertaa olin valppaampi ja tartuin tilaisuuteeni, halusin tietää lisää! Mitä tuo ihminen kysymyksellään tarkoitti? Näpyttelin vastakysymykseni vauhdikkaasti ja jäin odottamaan vastausta. Mutta liian myöhään, selvästi kiukustunut keskustelukumppanini oli jo poissa. Näin hänet polkemassa jalkaa tietokoneensa vieressä, kenties kostonhimoisesti ja vimmaisin kädenliikkein repimässä ex-poikakaveriensa kuvia: Olette kaikki sikoja!

Jäin pohtimaan asiaa. Yritin kaivella aivojeni sopukoista kauan sitten unohduksiin vaipunutta signaalia; jossain siellä sen täytyi olla! Tässä oli jotain etäisesti tuttua: "avoin suhde on pettämistä". Olinko joskus itse ajatellut näin? Rutistin otsani kurttuun. Mutta juuri kun luulin saavuttavani ajatuksen lähteen, juuri kun olin muistavinani kauan sitten käydyn keskustelun ihmisen kanssa jota en enää muista, se katosi. En kerta kaikkiaan kyennyt muistamaan yhtä ainoaa aiemmin elämässäni muodostamaani loogista päättelyketjua sen tueksi, että avoin suhde olisi pettämistä. Ja unohdukseeni saattoi olla vain yksi syy: tuota loogista päättelyketjua ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan olemassa. Kyseessä on ajatusvirhe, aivopieru, periaate, eli tarkistamaton ja muualta kopioitu ajatus johon tukeudutaan koska asian omakohtainen pohdiskelu tuntuu liian työläältä. 

Tarkistin sanakirjasta: pettämisen synonyymi on petos. Ja pettämisen vastakohta on rehellisyys. REHELLISYYS! Voi kun saisin tuon viimeisimmän valokuvien silppuajan istutettua hetkeksi eteeni. Kysyisin häneltä tätä: kuinka monta kertaa olet jättänyt kertomatta poikaystävällesi asioita, joista tämä olisi saattanut olla kiinnostunut kuulemaan? Kuinka monta kertaa olet suoranaisesti valehdellut hänelle, kertonut valkoisen valheen? Oletko koskaan itse pettänyt, tai onko sen kaltaisia ajatuksia käynyt mielessäsi, mutta olet kätkenyt ajatuksesi paitsi poikaystävältäsi, myös itseltäsi? 

Avoimessa suhteessa on oltava rehellinen paitsi puolisolleen, myös itselleen. Puolison luottamuksen pettäminen kuulostaa järjettömältä! Miksi pettäisin puolisoani kun rakkautemme on niin suurta? Miksi jättäisin mitään kertomatta, miksi luopuisin tästä avoimuuden tilasta edes hetkeksi? Miksi myrkyttäisin itseäni epärehellisillä ajatuksilla? Minun on oltava itselleni ultra-rehellinen. 

Kuinka rakastankaan Wikipediaa:

"Uskottomuus tarkoittaa parisuhteen tai polyamorisen suhteen ulkopuolista seksuaalista suhdetta, pettämistä. Uskottomuuden paljastuttua voidaan päätyä eroon. Avoimessa suhteessa molemmat/kaikki osapuolet saavat harrastaa ulkopuolisia seksisuhteita, eikä tätä katsota pettämiseksi." – Wikipedia

Hyvä paha avoin suhde

Kuten arvata saattaa, avoimeen suhteeseen liittyy myös hankalia asioita. Vaikka peli tehtäisiin selväksi sen suhteen, että oma parisuhde on ja pysyy keskiössä, ajaudutaan (tai ainakin me olemme ajautuneet) monesti tilanteisiin missä toinen tai molemmat ovat tunteneet olonsa epämukaviksi. Emme ole mustasukkaisinta sorttia, mutta emme ole niiltäkään tunteilta välttyneet. Olemme kokeneet jännitystä, ahdistusta, pelkoa ja surumielisyyttäkin.

Jos joku väittää että avoin suhde on pelkkää nautiskelua ja iloista auringonpaistetta, kannattaa ottaa askel taakse ja poistaa varmistin. Jos olet normaali ihminen normaalilla tunnepotentiaalilla, tunnekuohuihin ja ikäviin yllätyksiin kannattaa varautua. Voit yllättyä itsekin tunteista, joita uusi ennalta-arvaamaton tilanne herättää. On toki ymmärrettävää, että swingereille tarkoitetuilla sivuilla elämäntyyliä mainostetaan kaunopuhein ja korusanoin. Haluavathan swingerit uusia harrastajia mukaan. Vaihtelu virkistää, swingeriäkin. Kaikkeen ei mitenkään pysty varautumaan, sillä yllätyksiä ja pahaa fiilistä saattaa tulla juuri niiltä muilta ihmisiltä: jokin ennakoimaton teko, tai tekemättä jättäminen, etenemistapa, sanottu asia tai pieni aukko sosiaalisessa älyssä saattaa olla se joka heiluttaakin sinunkin venettäsi. Ja jos kumppani ahdistuu jostain, vaikuttaa se vääjäämättä koko suhteeseen.

Jo aiemmin peräänkuuluttamaani hyvää kommunikaatiota ei voi liiaksi korostaa. Puhuminen on tärkeää. Jos suhteessanne on kommunikaatio kunnossa, ettekä pelkää pieniä kolhuja, vaan otatte pienet parisuhdekuprut haasteena, suhtaudutte myönteisesti henkilökohtaiseen henkiseen kasvuun ja näette asiassa enemmän plussia kuin miinuksia, voi avoin suhde olla juuri teitä varten, hyvine ja huonoine puolineen. Ja ainahan on mahdollista pitäytyä perinteisessä monogamisessa suhteessa, sen hyvissä ja huonoissa puolissa. 

Vapaa avioliitto meidän tapauksessamme

Blogini toisessa kirjoituksessa ajattelin hieman avata sitä, mistä vapaassa avioliitossa meidän tapauksessamme on kyse. Parisuhteemme keskiössä on oma avioliittomme ja sen hyvinvointi, emmekä suinkaan paneskele kaikkia vastaantulevia ihmisiä. Olemme väliin aktiivisempia ja väliin passiivisempia. Ja olipa meillä pienten lasten vuoksi pidempi kolmen vuoden taukokin seikkailuistamme. Lapset ensin, tietenkin. Yksi asia on kuitenkin varma: suhteemme yleisesti ja keskinäinen seksuaalielämämme on voinut parhaiten aina silloin kun meillä molemmilla tai jommallakummalla on ollut suhteen ulkopuolista säpinää. Ja toisaalta, suhteemme kriiseilyt ja matalalennot ajoittuvat jaksoihin jolloin tuota lisäsäpinää ei ole ollut. Lähtökohtaisesti suhteen pitää toki olla kunnossa ennenkuin tälle tielle lähtee. 

Me aloitimme varovasti ja pienin askelin. Keskustelimme paljon ja huolehdimme toisistamme matkan varrella. Teemme niin edelleen: askelissamme olemme nyt varmempia ja tiedämme paremmin mitä haluamme, mutta edelleen keskustelemme aiheesta ahkerasti, melkein päivittäin. Suhtaudumme toistemme mielialanvaihteluihin suurella herkkyydellä ja rohkaisemme toisiamme silloin kun toinen tarvitsee tukea. Kommunikaatio on avainasemassa: tässä lajissa voi mennä niin moni asia pieleen, että herkkyyden puutteesta, hiljaiselosta ja kyvyttömyydestä keskusteluihin voi jälkikäteen syyttää vain itseään. Ja vaikka keskusteluyhteys pysyisi koko ajan hyvänä, silti luvassa on yllätyksiä ja tapahtumia joihin ei ennalta osaa varautua. Vapaa avioliitto ja suhde edellyttää molemmilta kaiken läpäisevää avoimuutta. Kommunikaation merkitys on niin suuri, että ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta myöhemmin vielä erikseen.

Ensimmäiset kokeilumme liittyivät toisiin pareihin ja sisälsivät enemmänkin pikkutuhmuuksia ja aikuisten leikkejä, sekä seksiä oman puolison kanssa kuin esimerkiksi parinvaihtoa. Ensimmäiset suhteen ulkopuoliset seksikokemukset olivat parinvaihtoa samassa huoneessa, sillä halusimme koko ajan pitää huolen siitä että myös puolisolla oli kaikki hyvin. Samassa tilassa (yleensä sängyssä) yhdessä puuhailu antoi myös varmuuden siitä, ettei oman puolison nautiskelun katselu aiheuttanut mustasukkaisuuskohtauksia. Ja toisaalta itselleni syntyi varmuus siitä, että vaimolle oli ok nähdä minut vieraan naisen kanssa. 

Parinvaihdon suhteen tiedämme jo suurinpiirtein mitä haluamme ja toisaalta mitä emme halua. Varmuuden ja uskalluksen lisäännyttyä myös parien kanssa harrastettavasta seksistä on tullut nautinnollisempaa. Uusimpana ulottuvuutena avoimeen avioliittoomme olemme ottaneet ensiaskeleet sille, että seikkailla saa myös itsekseen. Tätä ehdotti alunperin vaimoni, koska koki että minä olen meistä seksuaalisesti aktiivisempi ja suhdettamme saattaisi tasapainoittaa se, että minulla olisi mahdollisuus seikkailla myös yksinäni. Samat vapaudet kuuluvat toki molemmille ja niin myös vaimollani on ollut pientä tunnustelua tällä saralla.

Tiedämme ihmisiä, swingereitä, joille avoin parisuhde on enemmänkin kokonaisvaltainen elämäntapa ja jota palvelemaan monet muut elämän ulottuvuudet altistetaan. Meille kyse on ennemminkin perhearkea rikkovasta mukavasta viihteestä, piristyksestä ja nautiskelusta. Toiset käyvät hierojalla, kylpylässä tai elokuvissa. Me harrastamme seksiä seksikkäiden ihmisten kanssa. 

Me haluamme aina ensin tutustua uusiin ihmisiin, emme harrasta seksiä täysin tuntemattomien kanssa. Vähimmillään tutustuminen saattaa pitää sisällään viestittelyä, kuvien vaihtoa ja kahvilla käyntiä ilman sen kummempia jatkosuunnitelmia. Toiset taas nimenomaan edellyttävät että seksikumppani/seksikumppanit ovat tuntemattomia ja pysyvät sellaisina. Edes nimiä ei vaihdeta. Meille on luontevaa ystävystyä uusien tuttavuuksien kanssa, toiset taas saavat kiksejä siitä, että seksikumppani on joka kerta eri. Vapaista, avoimista suhteista ja avioliitoista on yhtä monta variaatiota kuin on pariskuntiakin ja näistä saatan kirjoittaa myöhemmin lisää. 

Vapaus nauttia elämästä

Tämä on ensimmäinen viesti blogiini. Tarkoituksenani on avautua elämästäni siltä osin, miltä kuvittelen sen poikkeavan mainstreamista. Ulkopuolisen silmin arkeni saattaa näyttää hyvinkin normaalilta: on perhe, hyvä työ, kaunis koti, terveelliset elämäntavat ja rakastava vaimo. Mutta harva – tuskin kukaan – tietää, että elämme vaimoni kanssa tietynlaista kaksoiselämää, emmekä toistaiseksi ole kertoneet tästä elämämme toisesta puolesta juuri kenellekään. Me nimittäin elämme eräänlaisessa vapaassa suhteessa, eli harrastamme seksiä suhteemme ulkopuolisten ihmisten kanssa. Uskon että kokemuksistamme, käymistämme keskusteluista ja niistä seuranneista oivalluksista saattaisi olla hyötyä muillekin. Ehkä kirjoitukseni auttavat umpikujaan ajautuneita pariskuntia, tai itseään etsiviä ja hämmentyneitä yksineläjiä. Vaikka voisi kuvitella että vapaampi suhtautuminen seksuaalisuuteen olisi pelkkää huvia ja nautiskelua, on se ennenkaikkea henkilökohtaista henkistä kasvua, suuria oivalluksia ja väliin kipuakin. Näistäkin ajattelin blogissani avautua. Kirjoitettavaa kyllä riittää. 

Meillä on suhteemme alusta asti ollut hyvin avoin ja avarakatseinen parisuhde: olemme rohkeita rakkaudessa ja puhumme läpi kaikki pelkomme. Ei ole olemassa niin hankalaa asiaa, josta emme olisi valmiita keskustelemaan. Ja kun kaksi aikuista ihmistä pelottomasti lähti syvimpiä ajatuksiaan avaamaan, varsin pian ruodimme myös sitä tosiasiaa, että halusimmepa sitä tai emme: muut ihmiset kuuluvat elämäämme. Vaikka suhteemme alussa olimmekin täysin toisiimme uppoutuneita, olimme varmoja siitä että olisi vain ajan kysymys kun jommalle kummalle tulisi vastaan tilanne jossa pettäminen saattaisi käydä mielessä. Suuressa Suomalaisessa Seksikyselyssä selvisi, että 40% suomalaisista on pettänyt kumppaniaan ja lisäksi lähes 18% pettäisi, jos ei voisi jäädä kiinni. Suomalaisessa parisuhteessa pettäminen ei siis ole pelkästään mahdollista, vaan se on jopa todennäköistä. Me emme tehneet tässä suhteessa poikkeusta: me molemmat olimme pettäneet kumppaniamme aiemmissa suhteissamme ja suhtauduimme pettämiseen realistisesti: se olisi mahdollista myös jatkossa.

Mietimme, että jos kerran parisuhteessa pettäminen on niin yleistä, eikö sen demonisointi ole väärin? Mitä jos pettäminen ei olisikaan virhe, synti, syrjähyppy, häiriö parisuhteessa, vaan ennemminkin inhimillinen ominaisuus jonka tunnustamme osaksi luonnollista käyttäytymistämme? Mitä jos myöntäisimme, että on luonnollista haluta muita ihmisiä? Mitä jos olisimme rehellisiä ja myöntäisimme että on parisuhdetta rasittavaa olettaa että yksi ihminen voisi tehdä sinusta kokonaisen? Että yksi ihminen kykenisi täyttämään kaikki toiveesi ja tarpeesi. Etenkin kun maailma on täynnä muita ihmisiä, yllättäviä kohtaamisia ja ennalta-arvaamattomia tilanteita. Ja mitä jos puhuisimmekin pettämiseen liittyvistä negatiivisista tunteista ja peloista jo etukäteen, käsittelisimme ne yhdessä toisiamme tukien, rakkaudella ja molemminpuoleisen luottamuksen säilyttäen? Mitä jos ei enää tarvitsisikaan kätkeä ajatuksiaan ja tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee mieli panna seksikästä työkaveria ja voisi jopa jakaa tuntemuksensa puolisonsa kanssa? Mitä jos voisi olla onnellinen toisen saamasta huomiosta ja nautinnosta? Jos puolisolleen antaisikin vapauden nauttia elämästä?

Tälle polulle me lähdimme jo vuosia sitten. Ja sen jälkeen on tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita.