sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sääntömme avoimelle parisuhteelle



Moni kuvittelee, että säännöt kuuluvat vain suljettuun parisuhteeseen ja että avoimet suhteet ovat vailla raja-aitoja ja reunaehtoja. Totuus on hyvin toisenlainen. Vapaus luo vastuuta. Yhdessä, yhteisen ymmärryksen kautta laaditut säännöt eivät ole muilta pureskelematta ja pohdiskelematta lainattuja, vaan kahden ihmisen huolella yhdessä punnitsemia lopputulemia, jotka sellaisenaan sopivat juuri heidän elämäänsä. Avoimen parisuhteen sääntöjä on hyvin erilaisia ja ne poikkeavat toisistaan paljonkin. Yksi yhteinen ydinsääntö niillä kuitenkin on: toista ei voi omistaa. Kukaan ei ole kenenkään omaisuutta. Tietenkään. Tämä avoimen suhteen ydinsääntö on selkeä, vapauttava ja ennenkaikkea: se on totta. Jos parisuhde rakentuu valheellisen ydinsäännön varaan, mitä hyvää siitä voi ikinä seurata?

Suljetussa parisuhteessa ensimmäinen virheajatus (toisen omistaminen) johtaa vääjäämättä seuraavaan: nimittäin siihen, että puolisot täydentäisivät toisensa täydellisesti. Vakka ja sen kansi, paita ja peppu, Aatami ja Eeva… Kaikki tietävät tämän olettamuksen olevan virheellinen. Kyseessä on tabu, josta ei puhuta. Parisuhde paineistuu kun olettamuksena on, että yhden ihmisen tulisi riittää ja taipua kaikkeen mitä toinen toivoo. Sosiaalisessa suorituspaineessa syntyvä kärsimys voidaan lukea masennus-, avioero- ja alkoholinkulutustilastoista, sekä parisuhdeterapeuttien asiakasmääristä. Vasta kun parisuhde mahdollistaa muidenkin ihmisten kuulumisen puolisoiden elämään, katoavat suorituspaineet, patoutuneet seksuaaliset tarpeet ja tilalle tulee yhteinen ymmärrys siitä ettei yhdeltä ihmiseltä voi mitenkään saada kaikkea tarvitsemaansa. Eikä pidä saada.

Olen jo useaan otteeseen aiemmissa kirjoituksissani liittänyt avoimen suhteen henkiseen kasvuun. Avoimessa suhteessa eläminen on sen ymmärtämistä, että olet itse vastuussa omista tunteistasi. Koska avoimessa parisuhteessa elävät kylpevät usein yltäkylläisessä rakkaudessa, omien hankalien tuntemusten kanssa ei tietenkään tarvitse olla tuppisuuna. Mustasukkaisten tunteiden, ahdistuksen tai muiden vaikeiden kokemusten jakaminen avoimesti puolisolle kuuluu asiaan. On kuitenkin oletettavaa, että yhteisen oppimisen kautta hankalien asioiden vastaantulo vähitellen vähenee ja avoimessa suhteessa eläminen helpottuu. Aivan kuten polkupyöräilyssä: kun tasapainon kerran oppii, sitä ei voi unohtaa. 

Ohessa ovat meidän avoimen suhteemme säännöt. Vastailen mielelläni kysymyksiin kommenttiosuudessa.

1. Sääntöjä voidaan muuttaa. Molemmilla on oikeus palata sopimukseen ja ehdottaa siihen muutoksia keskustelun kautta.
2. Olemme vapaita. Muut ihmiset voivat kuulua elämäämme, myös seksuaalisesti. Miten, milloin ja missä sovitaan erikseen. 
3. Saamme kohdata muita ihmisiä avoimesti. Molemmilla on vapaus flirttailla toisten ihmisten kanssa arjessa.
4. Varaamme rakkauden parisuhteeseemme. Tunteet eivät kuulu suhteen ulkopuoleisiin suhteisiin. Tunteet pyritään varataamaan omalle puolisolle.
5. Esteetön tiedonkulku. Molempien velvollisuus on pitää toinen (kysymättä) ajan tasalla tapahtumista, ajatuksista ja tunteista, jotka liittyvät muihin ihmisiin.
6. Minimirasitus parisuhteellemme. Parisuhteemme on meille kaikkein tärkein. Kohtaamiset muiden ihmisten kanssa eivät saa viedä yhteistä aikaa parisuhteelta ja perheeltä enempää kuin on välttämätöntä. Kohtaamiset pitää suunnitella siten, että ne häiritsevät perhe-elämää mahdollisimman vähän. 
7. Ilmaisunvapaus. Molemmilla on oikeus ilmaista tunteensa vapaasti ulkopuolisia ihmisiä ja kohtaamisia koskien. Tunteet pitää aina ilmaista toista kunnioittaen ja toisen tunteita pitää kunnioittaa.
8. Muut ihmiset ovat polttoaine, eivät pääasia. Seksin muiden ihmisten kanssa tulee olla kiva lisä, ei pääasia, eikä se saa syödä seksuaalista aktiivisuutta omalta suhteelta.
9. Käytännössä molempien tulee huolehtia että:
a) Suojaa käytetään
b) Lupa tulee pyytää ajoissa 
c) Vain oman puolison kanssa yövytään
d) Muille ihmisille kerrotaan avoimesti reunaehdot

Koska säännöt ovat avoimessa suhteessa niin merkittävässä roolissa ja ne poikkeavat toisistaan niin paljon, tulen myöhemminkin kirjoittamaan säännöistä tässä blogissa. Päivitän myös omia sääntöjämme tänne kun niihin tulee muutoksia. Samoin pyydän vierailevia kirjoittajia kertomaan omista säännöistään.

9 kommenttia:

  1. Meillä muuten samat säännöt, mutta nämä eroavat meillä: tunteita saa olla myös muihin -tunteita voi tulla joka tapauksessa, joten miksi rajoittaa? Se, että rakastaisimme myös muita kuin toisiamme, ei vähennä mitenkään rakkauttamme toisiamme kohtaan. Rakkaus ei ole nollasummapeliä. Toki ajallisesti ja mentaalisesti on jotkin rajat, mutta olemme päätyneet siihen, että 2-3 syvällistä vakikumppania voisi olla sopiva määrä -toki yksikin riittää. Mutta jos osuu kohdalle, ja sattuu rakastumaan. Kummallakin on täysi vapaus. Muut kohdat aikalailla pitääkin paikkaansa myös meidän kohdalla. Paitsi, että me ei olla myöskään keskenämme 24/7, vaan kumpikin haluaa ja tarvitsee myös omaa aikaa -ihan yksin. Lisäks meillä on sääntö, että ei saa feidata; jos jonkun kanssa sovittu jotain, sitä ei muuteta jos tuleekin jotain kivempaa tilalle. Ja et tulee sitten muita kumppaneita tai ei, haluamme nähdä toisiamme aikalailla saman verran, kuin nytkin. Me on lisäksi sovittu, että jos intohimo sattuisi hiipumaan väliltämme, sen ei tarvitse olla suhteen loppu. Suhde voitaisiin silloin muuttaa platoniseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Mieli voi muuttua, tunteet voi muuttua, kaikki voi muuttua. Pääasia on olla avoin ja pitää toinen tilanteen tasalla. Ja et tuli mitä tahansa, halutaan kovin pysyä vähintään ystävinä. Mut sääntöjä saa muuttaa, tunteet voi muuttua, mielipiteitä saa muuttaa, suhdemuotoakin voi muuttaa.. Mutta pääasia on tämä hetki; että rakastamme toisiamme NYT. Ja luottamus, mikä välillemme on rakentunut, yksittäisistä hetkistä koostunut. Me ollaan vapaita polyja :P Kummallakaan ei ole ollut halua enää suljettuihin tai rajattuihin suhteisiin. Ollaan kumpikin vahvoja, uniikkeja yksilöitä, jotka rakastavat toisiaan ja valitsevat, haluavat olla toisen kanssa. Ei 24/7, vaan sopivasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kukkanen :) Hyvin kirjoitat! Kun luen näitä omia kirjoituksiani, huomaan että niistä saattaa saada käsityksen, että avoimen suhteen kuuluisi olla jotain tiettyä. Haluan kuitenkin täsmentää, ettei tarkoitus ole normittaa avointa suhdetta. Sehän veisi koko jutun ojasta allikkoon. Kun suljetun suhteen valuvioista on vihdoin päässyt eroon, miksi luoda uusia? Avointa suhdetta luotaessa ainoa kestävä ratkaisu lienee se, että säännöt räätälöidään juuri siihen parisuhteeseen sopiviksi. Säännöistä keskusteleminen on hyvä asia siksikin, että lukijoille syntyy näin parempi käsitys avoimen suhteen luonteesta.

      Mitä tulee tuohon tunne-pykäläämme säännöissämme: kyseessä on juurikin se kohta jota olemme eniten säätäneet. Tunteita ei tietenkään pysty kokonaan poissulkemaan, sehän olisi epäinhimillistä. Kokemuksen kautta olemme päätyneet tähän ratkaisuun vähemmän kuluttavampana ja energiaa syövänä vaihtoehtona. Arki syö perheellisiltä paljon aikaa ja energiaa ja elämän suoraviivaistaminen sekä selkiyttäminen ovat vähintäänkin tärkeitä seikkoja yhteisen hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi polyamorisempi elämäntyyli vääjäämättä johtaisi siihen, että suhdeviidakkoon sotkeutuisivat myös lapset ja mahdollisesti muita läheisiä. Meidän tunnepykälämme on toki hieman rajaava, mutta myös tietoisesti juuri meille räätälöity ja elämäntilanteeseemme luotu.

      Mikään sääntömme ei ole otsa rypyssä laadittu, joten jokainen kohta ansaitsee tulla uudelleenpunnituksi jos siihen on aihetta. Juuri nyt juuri me menemme näillä. Vierailevia kirjoittajia on tulossa lisää ja säästökeskustelu saanee lisää syvyyttä ja lihaa luiden ympärille :)

      Poista
    2. Miten muuten menettelette silloin jos toinen on oikeasti tosi ihastuttava ja sattuu siis ihastumaan vahvasti ja noita tunteita syntyy. Lopetatteko suhteen siihen? Sillä tunteita on tosi vaikea kieltää tai yrittää tukahduttaa.

      Poista
    3. Kiitos kysymyksestäsi :) Ei tunteita voi eikä pidä tukahduttaa. Mietimme juuri miten sanavalintojamme voisi hieman täsmentää tuon säännön osalta. Se on peruja vaimoni ihastuksesta, jonka hän koki lopulta hieman uuvuttavaksi. On hänellä nytkin ihastus, mutta ehkä hän pyrkii pitämään ihastuksen kohdetta hieman etäämmällä tällä kertaa ettei suhde käy voimille :)

      Poista
  2. Hei, ja kiitos blogistasi. Täällä nuori nainen, joka kovasti haluaisi suhteestaan avoimen suhteen, mies vain on tyrmännyt ajatuksen täysin. Olisi siis mukava kuulla ajatuksiasi, jos sinulla olisi jotakin sanottavaa siitä, että toinen haluaisi suhteesta avoimen ja toinen tahtoo ehdottomasti pitäytyä "perinteisessä" suhteessa. Kuinka toimia kahden eriävän käsityksen välillä? Kompromissikaan ei tässä asiassa ole järin hyvä vaihtoehto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teilläpä on kinkkinen tilanne. Varsinaista neuvoa en pysty antamaan tuntematta teitä paremmin, mutta joitakin ajatuksia kysymyksesi herätti.

      Miehelläsi on oikeus tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa ja hänellä on täysi oikeus pitäytyä suljetussa suhteessa. Ketään ei vastentahtoisesti voi pakottaa muutoksiin tässä mielessä. Kyse on henkilökohtaisesta arvomaailmasta. Asian kääntöpuoli on se, että myös sinulla on oikeutesi ja mahdollinen viehtymyksesi avoimeen suhteeseen täytyy hyväksyä ja sen tulee olla sallittua. Ympäristö ja vallitseva arvomaailma on tässä mitä luultavammin sinua vastaan ja saattaa olla ettet saa ymmärrystä etkä tukea pyrkimyksissäsi.

      En näe muuta mahdollisuutta kuin harjoitella avoimempaa kommunikointia. Mitä kumpikin pelkää ja miksi? Miten arvomaailmanne poikkeavat toisistaan? Mitä olettamuksia kummallakin on? Mitä kummankin elämästä puuttuu ja mitä asialle voisi tehdä? Kompromissi (tai ennemminkin yhteisen maaperän löytäminen) saattaa sikäli olla hyvä vaihtoehto, että avoimen suhteen malli juuri teidän tapauksessanne, juuri teille räätälöitynä saattaisi näyttää hieman erilaiselta kuin esimerkiksi meillä.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä, että avoimessa/poly (ja muissakin) suhteissa säännöt on hyvä räätälöidä kullekin sopiviksi :) Ei ollut tarkoitus mitenkään arvostella, vaan kertoa et miten meillä -sääntöjä ja suhteita on tosiaan niin monenlaisia. Aika monella tosin varmaan tuo vaatimus ehkäisyn käytöstä muiden kanssa. Mut varmasti siihenkin löytyy poikkeuksia, kaikkea löytyy :P Perheellisenä tietysti elämä on aika erilaista monin tavoin, kuin lapsettomana ja lapsia haluamattomana. Mutta tosi hyvä, että näistä asioista ylipäätään keskustellaan ja ihmisten tietoisuus muistakin vaihtoehdoista kuin perinteisestä mallista lisääntyy :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on kolme sääntöä:

    - Perhe tulee ykkösenä. Kummallakin on itsellään vastuu miettiä, että näin tapahtuu.
    - Molemmilla on veto-oikeus. Käytännössä kai tarkoittaisi sitä, että sääntöjä voidaan muuttaa elämäntilanteen tai oman ajatusmaailman muuttuessa. Parin vuoden aikana tätä ei ole käytetty. Ei myöskään yksittäisen menon osalta.
    - Kaikkien osapuolien terveyttä vaalitaan. Piste.

    Kiitos blogista, ja erityisesti miesnäkökulmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! :) Tällaiset kommentit ovat hyvin arvokkaita blogin lukijoille.

      Poista