Mustasukkaisuus maksetaan menetetyllä vapaudella

Vuosi on vierähtänyt blogin perustamisesta. Yhteydenottoja on edelleen tullut mukavasti, ihmiset haluavat keskustella milloin mistäkin. Omasta avoimesta suhteestani on tullut luontevampaa ja syvempää, se on hiljalleen ja pienin askelin kehittynyt entistä vapaammaksi. Pidempään jalostuneelle avoimelle suhteelle näyttäisi olevan tyypillistä, että alun (mahdollisesti tiukatkin) reunaehdot ja säännöt hieman loivenevat ja osa säännöistä poistetaan turhina. Monen alunperin tärkeäksi koetun pykälän takaa on paljastunut turha pelko, joka sitten positiivisten kokemusten myötä on paljastanut säännön todellisen luonteen. Avoin suhteeni on myös lisännyt molemminpuolista luottamustamme, mutta toki ajoittaisia pieniä kriittisiä keskusteluja on mahtunut joukkoon. 

Koska kohtaan maailman nykyään tästä perspektiivistä, on mahdotonta palata enää entiseen. Vaikka vielä joskus eläisinkin suljetussa parisuhteessa, tekisin sen tietäen, että järjestely on keinotekoinen. Eläisin unenkaltaisessa tilassa, kuin loitsuttuna. Merkittävä ero moneen muuhun olisi, että tietäisin olevani loitsuttu. Huomaan, että huomioni terävöityy joka kerta kun kuulen tai näen asioita, jotka tulevat tästä maailmasta, kun ihmiset puhuvat tai kirjoittavat suu vaahdoten kokemastaan vääryydestä, eivätkä ymmärrä ristiriitaisia viestejään. Avoin suhteeni kehittyy ja kypsyy, mutta suljetun suhteen valuviat pysyvät samoina. 

Suljetussa parisuhteessa sallitaan molemmille mustasukkaisuuden vaaliminen, jopa sairaalloisuuksiin asti. Mitä muuta häiriökäyttäytymistä suojellaan yhtä ymmärtäväisesti ja yhteisin sopimuksin? Paitsi, että mustasukkaisuutta vaalitaan, se maksetaan menetetyllä vapaudella. Henkilökohtaisesta henkisen kasvun vastuusta irtisanoutuva ihminen hyökkää mieluummin omaa (ja muiden) vapautta vastaan, kuin käsittelisi myrkyllisiä mustasukkaisia tunteitaan. Ymmärrys, anteliaisuus, luottamus, suvaitsevaisuus, intohimo ja rakkaus korvautuvat suhteessa kontrollintarpeella, epäluottamuksella ja muilla negatiivisilla asioilla. 

Kun kuuntelee pitkään yhdessä olleita pariskuntia, huomaa, että suhde määritellään enää käytännölliseksi järjestelyksi, jossa tunnetasolla ollaan samalla viivalla hyvän kaverin kanssa. Lisäksi on kertynyt paljon historiaa, mahdollisesti lapsia ja ystäväpiiriä, joiden säilyttäminen velvoittaa jatkamaan. Hiljalleen ulkoiset olosuhteet määrittelevät ihmisen elämänkuvan ja sisäinen maailma puristuu kasaan, mahdollisesti olemattomiin. Jotkin parisuhteet eivät ole ainoastaan toimimattomia ja rikkinäisiä, vaan suorastaan vahingollisia. Ja silti niissä pysytään. Pettämisen, valehtelun ja vilpin rinnalla vähättely, viileys ja tunteettomuus ovat pidemmän päälle aivan yhtä vahingollisia ja väkivaltaisia asioita. Eivätkö parisuhteessa rakkaus, intohimo, ystävyys ja luottamus olisi parempia asioita kuin synkemmät serkkunsa?

Etsivä kompastelee, mutta myös löytää.

On ihan ok olla hieman eksyksissä oman seksuaalisuutensa kanssa. Ympäristömme yrittää työntää meitä paikkoihin joihin emme kuulu ja virran mukana eläminen tekee meistä onttoja kuoria. Päädymme ihmettelemään, että miten olemme joutuneet sinne missä olemme. Ellemme ole valppaina. Kun elämme ”kuten kaikki muutkin elävät”, päädymme miettimään keitä me oikeastaan olemme ja miksi teemme niitä valintoja joita teemme. Ihanteellisinta näkemystä ei voi olla kenelläkään, ainoastaan luottamusta henkilökohtaiseen intuitioon, sillä matka on henkilökohtainen ja jokaisen on löydettävä oma polkunsa. Etsivä kompastelee, mutta myös löytää. 

Valmista käsikirjoitusta ei ole olemassa. Ota omaksesi vain sellaiset asiat jotka sydämesi voi omaksua, sillä tässäkin lajissa saatat joutua ojasta allikkoon: liian suurella liekillä eläminen alkaa näkyä naamasta.

Kunnioita ihmisiä. Epäkunnoittavan käytöksen löydät edestäsi. Olen itse saanut näpeilleni tilanteessa, jossa olen kuvitellut kommunikoivani selkeästi ja avoimesti, mutta samalla unohtanut sävykysymysten merkityksen. Vaikeiden asioiden ohittaminen ei ole kovin rakentavaa, eikä sinulta odoteta valmiita vastauksia. Kannattaa siis mieluummin tunnustaa voimattomuutensa niissä tilanteissa, joissa ei tiedä oikeaa toimintamallia. Avoimuudella ja kuuntelulla pääsee pitkälle.

Kun sattuu, mieti – älä toimi. Sopikaa etukäteen missä menevät rajat henkilökohtaiselle henkisen kasvun vastuulle. Missä kohtaa pitää ymmärtää oman kipuilunsa edellyttävän sisäistä prosessointia ja keskustelua, sekä missä kohtaa toinen on ylittänyt sovittuja raja-aitoja? Syntyvätkö avoimen suhteenne ideaaliolosuhteet suunnittelemalla ja yhteisellä keskustelulla vai spontaanimmin? Liian spontaani toiminta ja reagointi kipuiluun on vain toisenlaista tuuliajolla olemista. Et vieläkään ole vapaa.

Kun sattuu, kerro – älä patoa. Tähän olen syyllistynyt itse, monen monta kertaa. Kuvittelen, että tunteen kokijana minulla on automaattinen vastuu käydä pelkästään sisäisiä pohdiskeluja ja olla puuttumatta ja toimimatta tilanteessa. Avoin suhteenne ei pääse kehittymään molemmille toimivaan suuntaan, jos siihen liittyy olettamuksia ja väärää tietoa. Et ole ensimmäinen ihminen, joka tuntee mustasukkaisuutta, kateutta tai muita hankalia asioita. 

Kuvittele etukäteen, äläkä ihmettele jälkikäteen. Kuinka syvälle haluat avoimen suhteesi kanssa mennä? Ovatko parisuhteesi rinnalla elettävät seksisuhteet enemmän viihdettä, vai kaipaatko enemmän tunnesisältöä? Oletko kuvitellut mitä nämä saattavat tarkoittaa elämäsi kannalta, toteutuessaan? Onko puolisosi samalla kartalla kanssasi ja ymmärtääkö seikkailuseurasi mitä olet hakemassa? Oletko aivan varma? Rehellisyyttä kannattaa penätä paitsi itseltään, myös muilta.

Älä ikinä saavu perille. Jos avoin suhteenne seestyy ja tuntuu löytäneensä oikeat uomansa, saattaa se olla vain merkki siitä, että uuden oppiminen on lakannut ja valppaus on kadonnut. Tunteeko maailmanhistoria yhtään ihmistä, jonka elämä olisi ollut seksuaalisesti täysin tasapainossa? Vaikka kehollisesti niin pääsisikin hetkellisesti käymään, olosuhteet ympärillämme muuttuvat hitaasti mutta varmasti. Me kehitämme avointa suhdettamme jakamalla ajatuksiamme, havaintojamme ja tuntemuksiamme lähes päivittäin. Välillä saamme itsemme kiinni siitä, ettemme ole keskustelleet tarpeeksi ja saatamme viettää useamman illan, vain keskustellen ja päivittäen avoimen suhteemme statusta.

Vieraissa, osa 3

Vieraissa-blogikirjoitukset ovat vierailevien kirjoittajien avautumisia avoimesta suhteestaan. Seuraavan kirjoituksen takaa löytyy nuori polyamorisessa suhteessa elävä nainen.

1. Mitkä ovat sääntönne avoimelle suhteellenne?
Keskustelu, keskustelu, keskustelu! Olemme sopineet, että kerromme toisillemme kaikesta mitä teemme. Emme ole tehneet mitään kirjaimellista listaa säännöistä tai kielletyistä/sallituista asioista, vaan olemme puhuneet toiveemme ja huolenaiheemme suhteesta "auki" etukäteen, ja jatkamme niistä puhumista suhteen edetessä. Emme asu yhdessä, joten kuljemme muutenkin paljon omia polkujamme, eikä avoin suhde ole poikkeus.

2. Kerroit, että puolisollasi on suhteenne ulkopuolinen romanttinen suhde, mutta sinulla ei. Kerro tunteistasi ja ajatuksistasi tähän liittyen.
Lähdin suhteeseen alun perinkin tietäen siitä. Mielestäni mustasukkaisuutta helpottaa se, ettei puolisoni koskaan aiemminkaan olekaan ollut sataprosenttisesti minun, jos sellainen nyt muutenkaan olisi koskaan mahdollista missään suhteessa ;-) Olen sitä mieltä, että mikään suhde ei koskaan voi korvata toista, vaan jokainen niistä on erilainen ja yksilöllinen, ja sen vuoksi on tuloksetonta vertailla itseään toiseen ihmiseen, vaikka joskus tekisikin mieli. Juuri nyt en itse koe kaipaavani muita romanttisia suhteita, mutta jos sellainen oikeanlainen ihminen sattuisi yht'äkkiä kävelemään vastaan, tuskin vastustelisin. Pari kiinnostavaa tyyppiä minulla onkin tiedossa tällä hetkellä ;-)

3. Onko suhdejärjestelyynne liittynyt hankalia tunteita? Kerro hieman niistä.
Mustasukkaisuutta tuskin voi koskaan sataprosenttisesti vaimentaa, mutta sitä on oppinut käsittelemään järjellä eikä tunnemyrskyissä :-) Itsetunto voi joskus ottaa osumaa heikompina hetkinä, mutta keskustelu kumppanin kanssa palauttaa maanpinnalle: olenkin sittenkin ihana.

4. Mitkä ovat olleet avoimen suhteenne parhaita piirteitä tähän mennessä?
Olen itse suhteen seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli, joten vapaus hakea seksuaalista tyydytystä muualta on hienoa. Olen vielä nuori ja nätti, enkä halua sitoa itseäni kiinni kokemuksiin vain yhden ihmisen kanssa. Sellaisia kink-piirteitä joita puoliso ei jaa on mahdollista toteuttaa muiden kanssa. Lisäksi ihan vaan se vapauden tunne, tieto siitä että on vapaa tekemään mitä huvittaa, on mahtavaa!

5. Mitä sanoisit henkilölle, joka pohtii avoimen suhteen mallia, mutta kaipaa vielä pientä rohkaisua ensimmäisen askeleen ottamiseen?
Aina on oikeus perääntyä! Jos kumppani tosissaan rakastaa, hän ymmärtää jos kokeilu ei sovikaan sinulle. Kaikille tämä järjestelmä ei varmastikaan sovi eikä itselle epämukavaa juttua pidä tehdä väkisin toista miellyttääkseen, mutta uutta kannattaa aina kokeilla rohkeasti ainakin kerran! Molemminpuolinen henkinen tuki on tärkeää, kumpikaan ei saa jäädä yksin epävarmojen tunteiden kanssa. Jos jo valmiiksi ei koe voivansa uskoutua kumppanilleen huolenaiheistaan ja epäröinneistään, tätä tuskin avoin suhde helpottaa vaan voi pahentaa.

Tarve olla haluttu

Sanotaan, että nainen haluaa tuntea olevansa haluttu, kun taas miehelle tärkeää on tuntea olevansa rakastettu. Oli miten oli, molemmilla on tarve saada huomiota ja tuntea olevansa seksuaalisen vetovoiman kohteena. Kun tuota tarvetta pohtii hieman syvällisemmin, sen taustalta voi löytää tarpeen yleiseen tutkimusmatkailuun ja uteliaisuuteen. Lisäksi taustalla vaikuttanevat kaikenlaiset sosiaaliset ulottuvuudet ja pelkojen käsittely, vaihtelun tarve, henkisen kasvu, sekä tietysti seksuaaliset tarpeet. Kun tarpeen ymmärtää nähdä näin monenkirjavasti, on aika eriskummallista ja jännää, ettei asiasta puhuta sen enempää. 

Halun kohteena oleminen on inhimillinen perustarve, josta ei puhuta ja jota ei löydy edes Maslow´n tarvehierarkiasta. Kun tarvetta ei tunnusteta, eikä tunnisteta, siitä ei keskustella, eikä sen puutteessa elävien ihmisten kärsimykseen suhtauduta riittävällä vakavuudella. Uskallan väittää, että valtaosa parisuhteessa elävistä ihmisistä tunnistaa ilmiön ja ymmärtää mistä on kyse. Ja mitä pidemmästä parisuhteesta on kyse, sen todennäköisemmin ihmisellä on myös hankalia omakohtaisia kokemuksia asiasta. Kukaan ei kuule tällaisen ihmisen hätää, eikä vähiten siksi, ettei hän välttämättä itsekään osaa tunnistaa ongelmaa. Kun parisuhteen yleiset normit on määritelty valuvikaisesti, asian suhteen kipuilevassa parisuhteessa elävä ja tilanteesta eniten kärsivä kärsii kahta kauheammin, koska kokee olevansa liian vaativa ja siksi osa ongelmaa. Valuvikaisessa mallissa ongelma sosialisoidaan ja inhimillinen tarve katoaa jonnekin väsyneiden ja ympäripyöreiden parisuhdepalstojen rivien väliin. Uskooko edes vinkkipalstaa pitävä terapeutti sanoihinsa?

Mielestäni inhimillisten tarpeiden ymmärtäminen on ihmisen ymmärtämistä. Vasta kun ymmärtää mikä meitä ajaa, ymmärtää miksi käyttäydymme niinkuin käyttäydymme. Miksi petämme tai kuvittelemme pettävämme? Tai jos emme tietoisesti kuvittele, miksi näemme intiimejä unia naapurin hottiksesta? Miksi flirttailemme, tai tarkkailemme uteliaina hyvännäköisenä pitämämme työkaverin katsetta kun kohtaamme? Miksi tuntuu niin hyvältä olla haluttu? Ja kun haluamisen kohteena oleminen kerran tuntuu niin hyvältä, eikö se silloin ole selvä viesti siitä, että se on oikein?

Kun avoin suhde kehittyy siihen pisteeseen, että siitä tulee osa arkea ja tasapainoista elämää, eivät edellä kuvaillut kysymykset suinkaan katoa mihinkään. Toki elämäänsä voi elää ymmärtämättä sitä sen syvällisemmin ja ottaa vain vastaan se mikä on tullakseen. Itselleni tuntuu olevan tärkeää, että löydän sen tasapainoisimman polun ja myös pysyn sillä. Ja teen tämän kaiken tietoisesti ja vaihtoehdot seurauksineen ymmärtäen, olematta oman elämäni ajopuu. Valitsemani polku ei suinkaan ole se helpoin polku. Sillä siinä kulkeminen edellyttää jatkuvaa peiliin katsomista ja rehellisyyttä. 

Ollakseni täysin rehellinen, minulla on tarve olla haluttu. Eikä kyse ole minussa piilevästä heikkoudesta, vaan perimmäisestä inhimillistä ominaisuudesta, ihmisenä olemisesta. 

Eri kortein avoimeen suhteeseen

Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja erilaisista avoimeen suhteeseen johtaneista tekijöistä. Avoimet suhteet poikkeavat toisistaan paljonkin ja ihmiset päätyvät avaamaan suljetun suhteensa hieman eri lähtökohdista, eikä näillä ole välttämättä juurikaan yhdistäviä tekijöitä keskenään. Lähtökohdista riippumatta ihmisiä yhdistää kumminkin sen tosiseikan myöntäminen, että parisuhteen ulkopuoliset tuttavuudet voivat kuulua elämään romanttisesti ja/tai seksuaalisesti, olivatpa tästä asiasta aiemmin elämässään olleet mitä mieltä tahansa. Ajattelin tähän kirjoitukseen avata muutaman yleisimmän lähtökohdan. Jos joku lukijani on päätynyt eri syystä avoimeen suhteeseen, tai avoin suhde pohdituttaa eri lähtökohdista, voi ajatuksensa jakaa kommenttiosuuteen.

1. Vapauden kaipuu

Jos perinteinen suljettu suhde ahdistaa ja tuntuu järjestelynä liian umpimieliseltä, valmiiksi pureskellulta ja näköalattomalta, saatat kaivata elämääsi lisää vapautta. Vapauden lisääminen ei tarkoita hyvän suhteen romukoppaan heittämistä. Nykyisessä suhteessasi saattaa olla paljon sellaista, jonka haluat säilyttää. Sitäpaitsi, saatat tarvita sen turvallisen pesäkolon ja rakkaussuhteen, joka ylipäätään mahdollistaa piristävien seikkailujen ja seesteisemmän vakauden välisen tasapainon elämääsi. Vapaus seikkailla on myös vapautta kieltäytyä seikkailuista. Olen itse vetäytynyt seikkailuista, monestikin, jos tilanne ei ole tuntunut hyvältä eikä kaikki ole ollut ihan kohdillaan. Myös tämä on vapautta. Vapautta valita. Täysin vapaa on vasta kun voi olla täysin uskollinen itselleen, omista lähtökohdistaan ja kenenkään ohjailematta. 

2. Puolisoiden erilaiset seksuaaliset tarpeet

Tästä olen kirjoittanut aiemminkin ja vaimonikin mainitsi aiheesta ensimmäisessä kirjoituksessaan. Mitä tehdä jos toista haluttaa aina ja lauantaina, toiselle riittäisi kerran kuussa? Eikä kyse ole tietenkään aina yliseksuaalisesta miehestä ja selvästi passiivisemmasta naisesta. Tämä on totta vain elokuvissa. Mies saattaa olla hyvinkin tyytyväinen tasaiseen ja yllätyksettömään, lähes seksittömään elämäänsä ja kavahtaa ylikierroksilla käyvää vaimoaan, jonka pursuava seksuaalisuus tuntuu tästä jopa pelottavalta. Niin tai näin, lopputulos on se, että molemmat ovat onnettomia. Jos parisuhde voi muuten hyvin ja on tasapainoinen, täynnä rakkautta ja välittämistä, miksi se pitäisi yksisilmäisesti saattaa tiensä päähän vain siksi, että olemme biologisesti erilaisia?

3. Puuttuvat seksikokemukset

Ollaanpa rehellisiä. Tämä saattaa olla se yleisin syy, miksi puolisot Suomessa pettävät toisiaan. Puuttuvat seksikokemukset. Oli pettäminen suunniteltua, tai spontaanimpaa, sitä seuraa usein salamyhkäisyys, moraalinen krapula, ahdistus (ehkä jopa masennus) ja totuuden esiin tultua ankara kiista ja kriisi, avioero… Muistatteko vielä Suomalaisen seksikyselyn tulokset? 40% suomalaisista on pettänyt kumppaniaan ja lisäksi lähes 18% pettäisi, jos ei voisi jäädä kiinni. Pettäminen on paljon yleisempää kuin kuvitellaan. Ja pettäminen on yhtä yleistä miesten ja naisten keskuudessa. 

Asiaa voi tarkastella myös täysin toisenlaiselta kantilta. Aika tuo yleensä perspektiiviä asioihin. Oletko koskaan miettinyt mistä kiukkuiset vanhukset tulevat? Eiväthän ihmiset alunperin, syntyessään ja lapsena ole kiukkuisia. Harvempi nuoruudessaankaan, tai nuorena aikuisena. Jotain tapahtuu (tai nimenomaan ei tapahdu), jossain vaiheessa elämää. En väitä, että kiukkuinen vanhuus automaattisesti merkitsisi käyttämättömistä tilaisuuksista ja menetetyistä mahdollisuuksista kumpuavaa pettymystä, kaunaa ja pahaa oloa, tai että kaikki menetetyt tilaisuudet olisivat millään tavalla seksuaalisuuteen liittyviä. Vanhuuteen liittyviä, kiukkuiseksi tekeviä sairauksia riittää A:sta Ö:hön. Mutta uskallan väittää, että osa vanhuuden takakireydestä johtuu nimenomaan käyttämättömästä seksuaalisesta potentiaalista. Nämä kiukkuiset ihmiset säilyttivät kunniansa hammasta purren ja perkelettä itsekseen sihisten, läpi elämänsä. Eivät pettäneet. Pitivät minkä lupasivat. Eivätkä – kauhistus sentään – miettineet avoimen suhteen mahdollisuutta omalle kohdalleen. Mitään tekemättömyyskin on tekemistä, sen vain ymmärtää vasta jälkikäteen ja joskus liian myöhään. 

Huomattava osa avoimen suhteen löytäneistä ihmisistä elää pitkissä maraton-suhteissa. Pari on ehkä tavannut toisensa jo koulussa, tai toinen tai molemmat puolisot ovat olleet parisuhteen alettua suhteellisen kokemattomia. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, uskon, että seksikokemukset ovat tärkeitä itsetunnon, onnellisuuden ja mielenrauhan rakennuspalikoita. Lisäksi parisuhteen ulkopuoliset kokemukset, hieman nurinkurisesti, syventävät varsinaista parisuhdetta, lisäävät luottamusta ja varmuutta. Puolisolle mahdollistettava suhteen ulkopuolinen seksikokemus ei siis ole merkki suhteen kriisistä, vaan tie jatkuvuuteen.

4. Poikkeavat taipumukset

Kirjoitin jo aiemmin vaihtelun merkityksestä, joten en avaa sitä tässä enempää. Kirjoitin myös siitä, miten on absurdia ajatella, että toinen ihminen kykenisi venymään kaikkeen, mitä puoliso elämäänsä yleisesti toivoo. Kampaajalle mennään hiustenleikkuuseen. Hierojalle mennään hierottavaksi. Yleensä hammaslääkärille jätetään juurihoidot. Miten sitten tulisi toimia bi-seksuaalisuuden kanssa? Entä erilaisten fetissien ja yöllä valveilla pitävien fantasioiden kanssa? Entä jos puoliso toivoisi joskus hieman rajumpia otteita, mutta toiselle ajatus alfamaisesta toiminnasta on vierasta tai jopa vastenmielistä? Tai jos rakastat anaaliseksiä, mutta puolisoasi pelkkä ajatuskin kuvottaa. Mitä pitäisi tehdä? 

Jos lähtisikin siitä, että aivan kuten muillakaan elämänalueilla, myöskään seksuaalisesti puoliso ei taivu, eikä sen tulekaan taipua kaikkeen mitä toivot ja tarvitset elämääsi. Et ehkä täysin ymmärrä puolisosi poikkeavaa piirrettä (tai sinua itseäsi ei ymmärretä), mutta mahdollistamalla poikkeavan tarpeen ajoittaisen tyydyttymisen saatat hyvinkin tehdä puolisostasi ikionnellisen ja loputtoman kiitollisen. 

5. Henkinen kasvu

Tämä saattaa yllättää, mutta uskon, että avoin suhde on tie henkiseen kasvuun. Mielestäni jo se, että pohdiskelee avoimen suhteen toimivuutta elämässään kertoo, että tilausta omakohtaiselle henkiselle kasvulle on olemassa. Minusta on hauskaa, ettei tietoinen itsensä rakentaminen välttämättä tarkoita pestiä luostariin tai retriittiä Goalle. Henkinen kasvu voi mahdollistua myös intiimimmässä interaktiossa muiden ihmisten kanssa, elävässä elämässä. 

Toiselle saattaa olla paljon helpompaa nauttia itse avoimen suhteen mahdollisuuksista, harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa, kuin tietoisesti ja yhteisin sopimuksin mahdollistaa sama kumppanille. Joku toinen taas käy suurimmat pohdiskeluprosessit juuri käänteisestä syystä: itsensä paljastaminen, herkimmän ja haavoittuvimman puolensa näyttäminen uusille ihmisille saattaa olla suurikin ponnistelu ja samalla saattaa tuntua samantekevältä mitä puoliso risteilyllä puuhaa. 

Uusien ihmisten ja ajatusmaailmoiden kohtaaminen, yllättävät tilanteet (joita varmasti on luvassa) takaavat, että pohdittavaa riittää. Omien ajatusten jäsentely, henkilökohtaisten rajojen hakeminen, oivallusten kokeminen ja sen hahmottaminen, mikä kaikki maailmassasi onkaan muilta opittua ja mikä aidosti, omakohtaisesti koettua ja todeksi havaittua ovat nimenomaan henkistä kasvua. Mitä jos mikään ei uhkaakaan sinua, et olisikaan vaarassa, vaan voisit kokea yltäkylläistä välittämistä ja loputonta hyvänäpitoa. Mitä jos voisit olla avoin maailmalle.

Joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä,

tietää, että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima.

- Tommy Tabermann

Sanoista tekoihin

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Avoimuus ruokkii avoimuutta

Haluan kiittää kaikesta saamastani palautteesta, sitä on tullut mukava määrä – positiivista palautetta ja risujakin. Niitä, jotka ovat sähköpostitse kyselleet minulta neuvoja parisuhteeseensa olen vastauksessani muistuttanut, etten suinkaan ole parisuhdeterapeutti, eikä minulla mielestäni ole kompetenssia neuvomaan ihmisiä parisuhteiden monimutkaisissa karikoissa. Olen luonut blogin, jossa avaan ajatuksiani avoimesta suhteesta, sen hyvistä ja huonoista puolista, sillä olen kokenut, että sellainen maailmasta puuttuu. Näkökulmat, ajatukset ja oivallukset ovat omiani ja jaan blogissani myös muualta tekemiäni löytöjä, sekä mahdollistan muiden avoimessa suhteessa elävien upeiden ihmisten jakaa ajatuksiaan niitä vähääkään ohjailematta. Ilokseni olen saanut huomata, että blogissani käydään varsin vilkkaasti ja että useat vierailijat ovat löytäneet blogini googlaamalla ja hakemalla yleistä tietoa avoimesta suhteesta. Ihmisiä aihe selvästikin askarruttaa ja se on mielestäni erittäin hyvä asia. Jos avoin suhde kiinnostaa juuri sinua, voin sanoa ettet suinkaan ole yksin liikkeellä. Olet oikeassa paikassa.

Jonkin verran olen saanut myös negatiivista, haastavaa ja kyseenalaistavaa palautetta ja sellainen on toki myös tervetullutta. Kun tiedän kuinka pientä toisinajattelijoiden ryhmää edustan, olisi erikoista jos satunnaisia älähdyksiä syntyisi. Aamuyöstä kirjoitetut tarkoitushakuisen vastahankaiset palautteet olen jättänyt huomiotta, samoin kuin sellaiset, joissa ensin vakuutellaan blogitekstini tulleen luetuiksi, mutta sitten todistetaan asian olevan toisin palautteen seuraavassa väittämässä. On erikoista, kuinka heikosti perusteltu kritiikki voimaannuttaa ja luo uskoa itse asiaan: refleksinomaisesti paiskaistu, ankkuroimaton väittämä kalpenee aina perustellumman pohdinnan rinnalla, etenkin jos sen eteen tehty ajattelutyö on omaa. Tekstieni kritisoijia haluan muistuttaa siitä, ettei teidän tarvitse elämässänne harkita avointa suhdetta jos se tuntuu vieraalta. Blogini tekstit on kirjoitettu vertaistueksi niille, joita avoin suhde kutsuu, tai joita aihe jossain määrin kiinnostaa. Uskon, että moni kokee elävänsä tämän asian suhteen eräänlaisessa ristiaallokossa: aihe kiinnostaa, mutta myös pelottaa. Pelkääminen ei ole väärin, mutta pelossa toimiminen lisää virhearvioiden määrää. 

Keskustellessani muiden avoimessa suhteessa elävien kanssa, päätyvät keskusteluaiheet usein kiertämään samoja teemoja: parisuhteen sallivaa rakkautta, sekä kaiken läpäisevää rehellisyyttä ja avoimuutta. On jotenkin hullua, että kun varautuneisuus ja pidättyväisyys katoavat, toisen avoimessa suhteessa elävän ihmisen oppii tuntemaan varsin nopeasti ja paremmin kuin lähisukulaisensa tai pitkäaikaisen ystävänsä. Näin käy aina. Kun ympäristö sen sallii, henkilökohtaisen seksuaalisuuden syvimmän olemuksen paljastaminen auttaa avaamaan myös muita verhottuja puolia. Avoimuus ruokkii avoimuutta, eikä saavutetusta lopulta enää halua tinkiä: sitä huomaa tulevansa hieman allergiseksi takakireälle keskustelulle, jota leimaa korostettu sovinnaisuus ja pinnan alla piileskelevä pelko. Varautuneessa ympäristössä käytävä keskustelu saattaa olla hyvinkin ponnekas, mutta ytimeltään turha. Kun ajaudun tällaiseen keskusteluun, toivon sen päättyvän pian ja huomaan hamuilevani heittoistuimen kahvaa. 

Olen saanut usean palautteen mukana myös toiveita ja ideoita aiheista joista voisin kirjoittaa. Näihin olen ajatellut pureutua seuraavaksi. Kirjoitusaiheita pohdiskellessani toivotan blogini lukijoille avomielistä ja lämmintä kesää!

Tabu tuoreessa lapsiperheessä

Lapsen odotusaika koettelee perheitä hyvin eri tavoin. Osalla naisista hormonit hyrräävät ja into parisuhdeseksiin jopa vilkastuu raskausaikana. Tyypillisempää kuitenkin lienee, että seksikerrat hiljalleen vähenevät ja loppuvat kenties kokonaan. Seksi ei ehkä käy edes mielessä. Kun sitten lapsen synnyttyä tuore äiti hiljalleen toipuu synnytyksestä ja elää useamman kuukauden symbioottista suhdetta vauvan kanssa, unohtaen itsensä, uhraten yöunensa, henkisen tasapainonsa ja hyvinvointinsa, kaikki liikenevät voimavarat kanavoituvat yksinkertaiseen arjessa selviämiseen ja palautumiseen. Lasta edeltäneet vapaa-ajanvieton muodot ovat vain kaukainen haave, eikä niihin liikenisi energiaakaan. Ja nyt kuvailin tilannetta keskimäärin. Koliikkilapset ja muut ylimääräiset haasteet sitten vielä erikseen. 

Samaan aikaan tuoreen lapsiperheen isä, seksuaalisesti aktiivisimmassa elämänvaiheessaan elävä mies saattaa löytää itsensä oudosta välitilasta, jossa ymmärtää perheen äidin tukemisen merkityksen, mutta samalla mittailee omaa tuskaansa ja sietokykyään seksittömässä suhteessa elämiseen. Milloin seksistä, tai paremminkin sen uupumisesta on soveliasta puhua? Viikon, kuukauden, vai vuoden jälkeen? Ja jos lapsen syntymän myötä kehittyvä seksitön vauva-arki vaikuttaa maistuvan toiselle liiankin hyvin, miten siihen tulisi suhtautua? Isäksi tulemisen autuus ja onni saattavat pitkittyvän seksittömän horrostilan myötä kääntyä turhautumiseksi ja joko yksin tai yhdessä käytäväksi pohdinnaksi: mikä meissä on vikana, kun tämä on näin vaikeaa ja raskasta? Miksei tästä kerrottu neuvolassa mitään? Miten kaveri tästä helvetistä selvisi? Käsi ylös: kuinka moni tietää lähipiiristään tuoreita lapsiperheitä, joita on koetellut parisuhdekriisi ennen lapsen ensimmäistä ikävuotta? Kuinka moni tietää parisuhteita, jotka ovat päätyneet eroon, kesken ”vauvaonnen”?

Monessa Afrikan maassa lapset kutsuvat äidikseen kaikkia niitä naisia, joilla on jonkinlainen hoivasuhde häneen. Äiti saattaa olla lapsen synnyttänyt nainen, lasta imettävä nainen, sisko, täti, tai naapuri. Lapset kiertelevät vapaasti talosta taloon koko kylässä, ovat tervetulleita kaikkialle ja kokevat syvää ”johonkin kuulumisen tunnetta”. Jokainen kyläläinen auttaa lapsen kasvattamisessa ja tästä on tietysti monia ilmeisiä hyötyjä myös vanhemmille. Käytännössä koko perhettä tuetaan huolehtimalla lapsesta kollektiivisemmin. Perhekäsitys on luonnollisempi ja muut ihmiset kuuluvat elämään, monin eri tavoin. Miksi meillä pitää selvitä kaikesta yksin, hammasta purren?

Omistamiseen keskittyvässä kulttuurissamme lähdemme siitä olettamuksesta, että meidän elämäntapamme, suljetut suhde- ja perhekäsityksemme olisivat ihmisluonnolle ominaisia ja universaaleja. Kipuilemme kun luonnoton asetelma tulehtuu ja aiheuttaa ongelmia parisuhteelle. Kuvittelemme olevamme heikkoja ja jollain tavalla poikkeavia kun emme kestä sitä, mitä kaikki muutkin ovat läpikäyneet. Päättelemme olevamme ongelmiemme kanssa yksin, sillä emme ole kuulleet kenenkään puhuvan tällaisista asioista. Asiaa ei auta ikävä taipumuksemme piiskata toisiamme läpikäymään samat tuskat ja kivuliaat kokemukset mitkä itsekin olemme kokeneet. Telaketjuäidit ja -isät kurmuuttavat heikompiaan verkon keskustelufoorumeilla: ”Älä valita!" 

Lapsiperheitä koettelevat, parisuhteita rasittavat ja kaatavat haasteet ovat todellisia siitä huolimatta, ettei niistä puhuta, eikä niistä ole mainintaa neuvolasta saaduissa esitteissä. Vaikkei kriisi johtaisi eroon, eikä parisuhteessa koettaisi syrjähyppyjä, saattaa kokemus rasittaa parisuhdetta pahastikin. Milloin tuoreita lapsiperheitä mietityttävät aiheet, kuten sietäminen, kestäminen ja jaksaminen saisivat seurakseen positiivisempia ulottuvuuksia ja miten muut ihmiset voisivat auttaa perheonnen säilyttämisessä?

Riisikakkuja vai etikkapastilleja?

Ensimmäisen blogikirjoitukseni jälkeen elämässäni on sattunut ja tapahtunut melkoisesti. Näihin kuukausiin on kuulunut intohimoa, hellyyttä ja täyttymyksen tunnetta. Olen tavannut rohkeita, avoimia ja valloittavia ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa tämän mielenkiintoisen maailman ja joiden kautta olen saanut tuntea syvää henkistä yhteyttä ja vapaudentunnetta. Elämälle avoimena oleminen on toki aikaansaanut myös kipuilua ja yllätyksiä, joihin ei ole osannut varautua. Avoimuus on mahdollistamista ja siis myös hankalien asioiden mahdollistamista. Vaikka kuinka itse valmistautuisi ja olisi hereillä tilanteissa, olosuhteet, tai muut ihmiset saattavat yllättää. Spontaanisti syntyvät tilanteet, ihmisten erilaiset intressit, käsitykset reunaehdoista ja säännöistä, sekä alkoholi ovat hyviä esimerkkejä peikoista, jotka vähät välittävät säännöistäsi. Juuri näitä tilanteita ihmiset alitajuisesti pelkäävät ja pitäytyvät siksi suljetuissa suhteissa. Suuren ja kutsuvaan karkkipussiin ei tartuta, koska tiedetään, että se saattaa sisältää etikalta maistuvan karkin tai pari. Pitäydytään siis vaaleanpunaiseen pakettiin pakatuissa riisikakuissa, sillä vaikka ne ovat mauttomampia, ne tuntuvat yllättömyydessään turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ja sitäpaitsi: niitähän kaikki muutkin syövät.

Etikkaisen karkin kohdalle sattuessa ja ikävän kokemuksen jälkimakua maistellessa löytää itsensä samasta tienristeyksestä, jossa alunperinkin pohti avoimen suhteen mielekkyyttä: vasemmalle kohti suljettua suhdetta ja riisikakkuja, vaiko oikealle karkkipussien kyllästämään avoimeen suhteeseen, jonka tietää sisältävän etikkaisia sattumia. Kumman valitsen? Valintatehtävästä tulee kokemuksen myötä aina vain helpompaa. Jos otan kokemuksesta opikseni, miksi valitsisin polun jota kulkiessa kokisin olevani vaillinaisempi ja säästeleväni elämääni ja itseäni jotakin määrittelemätöntä varten? En taida uskoa kohtaloon, mutta käänteentekeviä asioita ja sieluun taltioituvia kokemuksia tapahtuu todennäköisemmin, jos niille antaa mahdollisuuden. Mieleni lisäksi olen oppinut kuuntelemaan kehoani yhä herkemmällä korvalla. Etikkainen pastilli suussa saattaa mieli olla masentunut, mutta keho kiihottunut. Yrittääkö kehoni sanoa minulle jotain? Jos ja kun kuuntelen kehoani, miten vältän jatkossa saman ikävän kokemuksen kohtaamisen?

On ollut tavattoman kannustavaa saada positiivisia viestejä blogistani. Kaikki kirjoitukseni edustavat toki vain minun näkökulmaani ja tunnustan olevani elämässäni keskeneräinen. Koska kirjoittelemalla pohdiskelen ja kristallisoin filosofiaa jolla asennoidun elämääni, blogiini kohdistuvat positiiviset signaalit osuvat käytännössä suoraan minuun. Saan itse voimaa ja varmuutta siitä, kun kuulen auttaneeni kirjoituksillani muita. Lukijoita blogillani on ollut jo tuhansia ja suuri kiitos kuuluu myös teille hiljaisille: ymmärrän ajatusteni olevan hyödyllisiä ja relevantteja, vaikken kuulisi sitä teiltä suoraan. Vierailevia kyniä on tulossa lisää ja omat tekstini valmistuvat jatkossakin yhtä epäsäännöllisesti ja kutsumuksesta: mielenkiintoisia aiheita on lukemattomia, tekstien sisältö saa aineksensa elävästä elämästä ja odottavat siksi oikeaa hetkeä syntyäkseen. 

Vaimon puheenvuoro, osa 1

Vaimon puheenvuoro -tekstit ovat vaimoni ajatuksia avoimesta suhteestamme. 

Vielä joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan eläväni avoimessa suhteessa. Yksinkertaisesti se ei käynyt mielessäkään, että sellainen voisi olla mahdollista eikä ainakaan, että se voisi olla jollain tavalla mielekästä. Varmaan olen alitajuisesti ajatellut ja tulkinnut asioita siten, että avoimessa suhteessa elävät eivät pysty sitoutumaan parisuhteeseen. Avoin suhde olisi siis ikään kuin seuraus omasta kyvyttömyydestä ”oikeaan parisuhteeseen”, ennemmin kuin vapaasti ja harkiten valittu malli. 

Toisaalta olen aina ihmetellyt ihmisten hyvin kielteistä suhtautumista pettämiseen. En minäkään pettämistä millään tavalla kannata tai pidä fiksuna käyttäytymisenä, mutta on aika armotonta ja kovaa, jos koko parisuhde heitetään romukoppaan ja samalla rikotaan mahdollisesti isompikin perhe sen vuoksi, että jompikumpi suhteen osapuolista on hairahtanut hetkellisesti halujensa vietäväksi. Hei, ihmisiähän tässä vain ollaan! Etkö ole koskaan hairahtanut syömään isoa karkkipussia kerralla, vaikka olet tiennyt, että se ei ole hyväksi? Tai juonut liikaa alkoholia, vaikka olet etukäteen päättänyt jotain muuta? Miksi tuomita ihmisiä niin jyrkästi vain sen vuoksi, että he ovat kuitenkin vain – ihmisiä?

Mieheni on rohkeampi keskustelemaan vaikeista asioista kuin minä, nostan siitä hattua hänelle. Jos keskustelut olisivat olleet minun aloitteeni varassa, niin aika moni keskustelu olisi jäänyt käymättä. Jo hyvin suhteemme alkuaikoina hän toi esiin sen, että miten suhtaudumme, jos jommalle kummalle tulee suhteen ulkopuolisia ihastuksia. Lisäksi puhuimme paljon seksifantasioistamme ja jotenkin näiden asioiden summana päädyimme kokeilemaan yhteisiä seksiseikkailuja myös muiden ihmisten kanssa.

Seikkailut eivät aina olleet täysin onnistuneita, mutta toisaalta harvemmin kokemukset ovat toisaalta olleet varsinaisesti epämiellyttäviäkään. Mukana on myös muutama erityisen onnistunut kokemus. Parin epäonnistuneemman ”keikan” jälkeen olemme oppineet määrittelemään paremmin omat rajamme ja tiedämme selkeämmin, mitä haluamme. Kaikissa kokemuksissa laaduista riippumatta on ollut sama, lopulta positiivinen lopputulos: Oma suhteemme ja seksielämämme on piristynyt siitä hetkellisesti huomattavasti. Ja suuremmilta mustasukkaisuuskriiseiltä on silti vältytty. Lopulta aikuinen ihminen tietää ja huomaa aika selkeästi eron siinä, mitä on rakastaa jotain ihmistä niin paljon, että haluaa jakaa koko elämänsä tämän kanssa, ja mitä on himoita toista ihmistä hetkellisesti. Itse asiassa, nämä kaksi eri eroottisen kiinnostuksen olomuotoa eroavat toisistaan niin radikaalisti, että niitä ei kannattaisi rinnastaa lainkaan toisiinsa. 

Tarpeemme ja toiveemme avoimeen suhteeseen liittyen ovat minulla ja miehelläni itse asiassa aika erilaiset. Mieheni on seksuaalisesti paljon aktiivisempi ja yksinkertaisesti tarvitsee seksiä huomattavasti enemmän kuin minä. Jos eläisimme perinteisessä yksiavioisessa suhteessa, olisimme molemmat varmasti onnettomia: Mieheni eläisi jatkuvassa puutteessa ja minä kokisin taas paineita siitä, että minun pitäisi olla halukkaampi. Mieheni varmasti kärsisi minua enemmän. Mutta toisaalta, myös minä saattaisin kärsiä jatkuvasta paineesta niin paljon, että en jaksaisi jatkaa parisuhteessa, jossa kokisin, että minua painostetaan jatkuvasti.

Nykyisessä mallissamme on siis ainakin se hyvä puoli, että mies saa enemmän seksiä, kuin mitä muuten olisi hänelle tarjolla. Tämä on rauhoittanut suhdettamme huomattavasti! Minun on vaikea oikeasti ymmärtää, kuinka suuri merkitys seksillä hänelle on, mutta kun olen nähnyt käytännössä seuraukset suhteemme vapautumisesta, en voi toisaalta olla uskomattakaan. Mies on rauhallisempi, iloisempi, minua kohtaan rakastavampi ja kärsivällisempi lastemme kanssa, jos hänellä on edes se tietoisuus, että hän voi halutessaan hakea seksiä myös suhteemme ulkopuolelta.  

No mitä minä sitten saan tästä kuviosta? Aina en ole itsekään ollut siitä aivan varma. Itselläni ei ole niin voimakkaita seksuaalisia tarpeita, että minulla olisi tarvetta hakea niille tyydyttäjää. Seksi puhtaasti seksin vuoksi, edes hyvävartaloisen ”hunks-uroksen” kanssa, ei ole minusta kiinnostavaa. Seksuaalisten tarpeiden kannalta kerran viikossa mieheni kanssa riittää minulle mainiosti. Vaihtelu on toki virkistävää ja tarpeellista, mutta sitä voi hakea myös esimerkiksi pornon inspiroimien mielikuvien avulla.

Mutta: Minäkin nautin kieltämättä vapauden tunteestani. Vaikka en ole seksuaalisesti yhtä latautunut kuin mieheni, kyllä minäkin aika ajoin huomaan kiinnostavia miehiä ympärilläni. Kutsutaan niitä vaikka ihastumisiksi. Ne ovat yhdistelmä sekä eroottista, että henkistä vetovoimaa. Vaikka näiden henkilöiden kanssa ei aina ole mahdollista edetä mihinkään fyysiseen (mies on varattu eikä itse elä avoimessa suhteessa), minusta on hienoa, että jos olosuhteet ovat suotuisat, minulla on mahdollisuus nauttia myös seksistä heidän kanssaan. Tavallaan minun on hieman vaikea käsittää asiaa toisin päin: Miksi en saisi nauttia ihastumisen tunteesta ja seksistä myös muiden kanssa? Sehän on mahtavaa elämän energiaa, joka ei ole pois mieheltäni, silloin, jos ja kun toimin/toimimme yhteisten sääntöjemme mukaan.

Tässä on minun ajatukseni avoimesta suhteestamme tällä hetkellä. Suhde ylipäätään on koko ajan liikkuva ja muutoksessa, joten ajatuksia on syytä tarkastella (ja niitä tulee olla suhteessa lupa tarkastella) aika ajoin uudestaan. Se mikä tuntuu nyt molemmista hyvältä, ei välttämättä tunnu siltä enää parin vuoden päästä. Yhteiset säännöt ovat erittäin tärkeät, minusta sellaiset tulisi olla ja määritellä kaikissa suhteissa, oli avoin tai ei. Ja sen jälkeen määritellä ne yhä uudestaan. 

Variety is the spice of life

Arvaan ettet syö joka päivä samaa ruokaa. Etkä katso joka päivä samaa televisio-ohjelmaakaan. Olenko oikeassa? Vaihdat vaatteitasikin päivittäin. Luet tuoreimmat uutiset, uusimmat aikakausilehdet, sillä miksi selaisit vanhoja? Eikä saman, juuri luetun kirjan uudelleen lukeminen tunnu hyvältä ajatukselta sekään. Siirtelet huonekaluja. Lomakohteesi vaihtelevat. Vaihdat työpaikkaa, autoa ja asuinpaikkaasikin aina aika-ajoin. Vaikka väittäisit eläväsi elämääsi ilman suuria muutoksia, teet koko ajan valintoja, jotka tekevät elämästäsi mielekkäämmän. Ympäristösi, ihmiset ympärilläsi ja sinä itse muututte, joka hetki. Ihmiselämä on luonnostaan värikäs ja täynnä muutoksia ja vaihtelua, siksi koska haluamme sen olevan. Vaihtelu virkistää. Variety is the spice of life. 

Kun psykologi Tony Dunderfelt antoi Elämä Pelissä -televisio-ohjelmassa vieraileville pariskunnille parannusvinkkejä riutuneeseen parisuhdeseksiin, hän nosti ensimmäisenä esiin vaihtelun merkityksen. Hän jätti pariskuntien itsensä ratkaistavaksi mitä tuo vaihtelu heidän kohdallaan tarkoittaisi, eikä hän tietenkään olisi voinut kansallisella televisiokanavalla puhua parisuhteen ulkopuolisista seksisuhteista vaikka sitä olisi tarkoittanutkin. Staattisuus, yllätyksettömyys ja ennalta-arvattavuus puuduttavat ja saavat minkä tahansa asian maistumaan puulta.

Vaimoni tokaisi yhden yhteisen seikkailumme jälkeen, että hänelle on ollut tärkeää ja palkitsevaa saada kokea muita miehiä minun lisäkseni. Hän oli suhteellisen kokematon vielä tavatessamme ja kun suhteemme alkoi. Mieltäni lämmitti se, että hän uskalsi myöntää vaihtelun merkityksen suoraan. Eihän ole minulta pois, että hän nauttii elämästään ja kokee erilaisia ihmiskehoja, oppien samalla elämästä ja itsestään uusia asioita. Miksei vaihtelun merkityksestä seksielämässä puhuta suoraan? Miksi en muista lukeneeni yhtään ainutta lehtijuttua aiheesta?

Omistamiseen perustavassa suljetussa suhteessa ihminen elää koko elämänsä kuin kalana akvaariossa, potee tylsistymistä hyödyntämättömän seksuaalipotentiaalinsa vuoksi ja haaveilee salaa mahdollisuuksien meressä uimisesta. Kuin lajitoverit silloin joskus, sukupolvia sitten. Vaihtelun viehätys on syvällä ihmisyydessä, katsoopa sitten mille elämänalueelle tahansa – miksi siis seksielämä olisi poikkeus?

Sääntömme avoimelle parisuhteelle (päivitetty versio)

Kuten säännöissämme toteamme, emme pidä näitä yhdessä laatimiamme reunaehtoja kiveen hakattuina vaan tunnustamme sen, että olemme mielenkiintoisella matkalla, jonka aikana opimme koko ajan lisää. Säännöt muuttuvat ja elävät matkamme mukana. Sääntöjemme edellisessä versiossa oli lukijoitani paljon puhututtanut kohta, jossa hieman kömpelösti puutuimme ihastumisiin. Olemme nyt korjanneet tämän kohdan ja puhumme tästä lähtien ihastumisten sijaan suhteista. Sääntömme jättävät edelleen auki muutamia seikkoja ja on oletettavaa, että pykäliin palataan uudelleen, ehkä piankin.

Ohessa ovat meidän avoimen suhteemme säännöt. Vastailen mielelläni kysymyksiin kommenttiosuudessa.

1. Sääntöjä voidaan muuttaa. Molemmilla on oikeus palata sopimukseen ja ehdottaa siihen muutoksia keskustelun kautta.

2. Olemme vapaita. Muut ihmiset voivat kuulua elämäämme, myös seksuaalisesti. Miten, milloin ja missä sovitaan erikseen.
3. Saamme kohdata muita ihmisiä avoimesti. Molemmilla on vapaus flirttailla toisten ihmisten kanssa arjessa.
4. Ihastumiset muihin ihmisiin ovat osa elämää. Ihastumiset ovat hyväksyttäviä, eikä niiden johdosta syyllistetä toista. Ihastumisen tunteita ei piilotella, vaan niistä keskustellaan avoimesti. Ihastumisen edistäminen suhteen tasolle tulee perustua yhteiseen päätökseen ja hyväksyntään.

5. Esteetön tiedonkulku. Molempien velvollisuus on pitää toinen (kysymättä) ajan tasalla tapahtumista, ajatuksista ja tunteista, jotka liittyvät muihin ihmisiin.
6. Minimirasitus parisuhteellemme. Parisuhteemme on meille kaikkein tärkein. Kohtaamiset muiden ihmisten kanssa eivät saa viedä yhteistä aikaa parisuhteelta ja perheeltä enempää kuin on välttämätöntä. Kohtaamiset pitää suunnitella siten, että ne häiritsevät perhe-elämää mahdollisimman vähän.
7. Ilmaisunvapaus. Molemmilla on oikeus ilmaista tunteensa vapaasti ulkopuolisia ihmisiä ja kohtaamisia koskien. Tunteet pitää aina ilmaista toista kunnioittaen ja toisen tunteita pitää kunnioittaa.
8. Muut ihmiset ovat polttoaine, eivät pääasia. Seksin muiden ihmisten kanssa tulee olla kiva lisä, ei pääasia, eikä se saa syödä seksuaalista aktiivisuutta omalta suhteelta.
9. Käytännössä molempien tulee huolehtia että:
a) Suojaa käytetään
b) Lupa tulee pyytää ajoissa
c) Vain oman puolison kanssa yövytään
d) Muille ihmisille kerrotaan avoimesti reunaehdot

Mustasukkaisuuden anatomia

Kuulin juuri erään julkisuuden henkilön haastattelun, jossa käsiteltiin mustasukkaisuutta. Julkimon mukaan suhteessa kuuluu olla mustasukkaisuutta, sillä se on varma merkki rakkaudesta. Ilman toista ei ole toista. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta ajatus on vielä kesken. On mielestäni tärkeää, ettei mustasukkaisuudella pyhitetä toimintaa. Ikävien tai häiritsevien tunteiden kokeminen on normaalia, eikä niiden läpikäyminen ole väärin. Mutta niiden pohjalta toimiminen voi olla väärin. Hyvinkin väärin. Eikö riitä, että tunteen tuntee tietoisesti ja käsittelee sen läpikotaisin itsekseen ja puolisonsa kanssa? Mustasukkaisuus nimittäin ei ole tunne, vaan se on sarja erilaisia tunteita: surua, pelkoa, epätoivoa, arvottomuutta, vihaa, kiukkua, itseinhoa, ahdistusta… Ehkä et olekaan mustasukkainen, vaan pelkäät jotain?

Olen aiemmissa suhteissani kokenut paljonkin mustasukkaisuutta. Olen itse ollut mustasukkainen ja saanut kokea miltä mustasukkainen puoliso tuntuu. Kun eräässä aiemmassa suhteessani petin puolisoani ja tunnustin tämän hänelle, hän suuttui silmittömästi ja riehui pitkin asuntoa. Kun tilanne lopulta oli ohi ja rauha palasi maahan, hän myönsi ettei oikeastaan tiedä miksi riehui. Hän toimi niin koska ajatteli, että niin tilanteessa kuului tehdä. Kulttuurissamme piileviä uppiniskaisia ja virheellisiä käytösetikettejä toteutetaan lihasmuistilla, punnitsematta niitä sen tarkemmin. Tietyissä tilanteissa ympäristömme sallii (tai melkein vaatii), että aikuisen tulee valahtaa viisivuotiaan tasolle ja hajottaa astioita. Olisi peräti outoa jos niin ei tapahtuisi.

Kaikki tunteet kuuluvat avoimeen suhteeseen. Ne ikävätkin. Keskustelemme vaimoni kanssa pienistä pistoista, joita tunnemme sydämissämme edelleen, tietyissä tilanteissa. Kun asian sanoo ääneen, pääsee sen otteesta jo osin vapaaksi: nyt tunne on molempien tiedossa ja toinen voi empaattisesti toimia kuuntelevana korvana. Mustasukkaisuuteen liittyvä tunne on kuin työmaasta huomauttava liikennemerkki: huomaa minut – täällä olisi hieman työstettävää. Ja tuota työmaata pystyt työstämään vain sinä, se työ ei kuulu kenellekään muulle. Ja taas päästiin kiinni siihen henkiseen kasvuun. Siitähän tässä on kyse.

Pienenä harjoituksena voi kokeilla palaamista tilanteeseen, jossa on viimeksi kokenut mustasukkaisia tunteita. Itseään voi tarkastella ikäänkuin ulkoapäin, empaattisesti ja myötätuntoisesti. Tunnekuohuihin saa etäisyyttä, kun ne havaitsee tietoisesti. Miksi tunsit niinkuin tunsit? Mikä on perimmäinen syy tuntemukselle? Tunteen läpikäyminen on ihan ok. Kaikki on hyvin.

Avoimen suhteen takana on lupaus

Avoin suhde tarkoittaa sitä, että molemmilla on täysi vapaus harrastaa seksiä kenen kanssa lystää. Avoin suhde tarkoittaa myös sitä, että oman nautinnon maksimointiin on täysi oikeus ja vapaat kädet, koska puolisollakin on vastaavat keinot käytettävissään. Eikä tarkoita. Eikä avoimessa suhteessa eläminen välttämättä tarkoita montaa muutakaan asiaa, joita siihen yleisesti liitetään. Eiväthän suljetut suhteetkaan ole yhdestä puusta veistettyjä, miksi siis avoimet suhteet olisivat? Olemme vaimoni kanssa keskustelleet siitä, mitä ongelmia kokonaisen elämäntyylin otsikointiin voi liittyä. Olemme vierestä seuranneet, kuinka ihmiset ovat humaltuneet uudesta huumaavasta ja koukuttavasta elämäntyylistään ja muuttuneet lopulta itselleenkin vieraiksi, koska eivät ole kriittisesti suhtautuneet uuteen kulttuuriin liittyviin lieveilmiöihin. Itsellemme vieraat ihmiset ovat udelleet, mitä pidämme yhteisestä elämäntyylistämme ja miksemme tee kaikkia niitä asioita, joita tuohon elämäntyyliin kuuluu? Uskon myös, että avointa suhdetta saatetaan vältellä sellaisissakin parisuhteissa missä se ratkaisisi monia ongelmia ja tekisi suhteesta tasapainoisemman. Avointa suhdetta vältellään siksi, että elämäntyyliin kuviteltuja hankalia puolia karsastetaan ja ajatellaan, että avoin suhde on aina jotain tiettyä. 

Perimmäiset syyt avoimeen suhteeseen heittäytymiseen ovat parisuhteista riippumatta usein hyvin samankaltaisia. Mutta keinojen soisi olevan juuri kyseiselle parisuhteelle räätälöityjä. Jos harkitsette avointa suhdetta, miettikää miten juuri te toteuttaisitte sitä elämässänne. Älkää ottako pureskelematta käyttöön kokonaista elämänfilosofiaa ja -tyyliä, älkääkä toisaalta olko kokeilematta avointa suhdetta siksi, että koette siihen liittyvän hankalia piirteitä, joiden uskotte kuuluvan pakettiin. Kuuluvatko ne todella pakettiin? Oletteko ihan varmoja? Miksi ette tekisi vain niitä asioita, joita sydämenne kykenee sulattamaan? On ihan hienoa, että ihmiset rakastavat omaa elämäntyyliään, mutta poistakaa varmistin siinä vaiheessa, kun keskustelu siirtyy siihen mitä kaikkea elämäntyyliin vääjäämättä kuuluu. Ja vielä yksi vinkki: jos löydätte mallin, joka voisi toimia juuri teille, olkaa kärsivällisiä ja käyttäkää aikaa siihen, että löydätte juuri teidän tyyliinne sopivia ihmisiä. Samankaltaisesti ajattelevien ihmisten löytäminen poistaa lopunkin epävarmuuden ja rikastaa elämää kummasti. 

Elämäntyylin otsikoinnin sijaan voi keskittyä vaikka siihen, mitä olisitte valmiita lupaamaan toisillenne tässä elämässä. Jos avoimen suhteen takana piilevän lupauksen avaa yhdeksi lauseeksi meidän parisuhteemme kohdalla, se menisi näin: "Koska rakastan puolisoani, haluan mahdollistaa hänelle onnellisen ja nautinnollisen elämän.” 

Vieraissa, osa 2

Vieraissa-blogikirjoitukset ovat vierailevien kirjoittajien avautumisia avoimesta suhteestaan. Seuraavan kirjoituksen takaa löytyy perheellinen, avoimessa suhteessa elävä nainen. 

1. Kuvaile lyhyesti avointa suhdettanne ja miten kaikki alkoi?

Meillä oli jo seurusteluaikana puhetta siitä, että ottaisimme jonkun suhteemme ulkopuolisen ihmisen sänkyymme. Lähinnä nämä puheet liittyivät mieheni fantasioihin, mutta kiihottivat kyllä minuakin. Alkuun tuntui kyllä hivenen oudolta, että hän halusi jakaa minua muiden kanssa sillä itse olin hyvin perinteisten arvojen kannattaja. Olen tosin aina ollut jokseenkin vapaamielinen ja villi ja fantasioinut ryhmäseksistä jne. Mutta en osannut ajatella sen sopivan parisuhteeseen saatikka avioliittoon.

Muutaman vuoden jälkeen teimme sitten sen, että lähdin omalle seikkailulleni vieraan miehen luokse. Tämä koko prosessi oli siis yhdessä sovittu ja kaikesta keskusteltiin avoimesti. Hieman hullulta se tuntui - mutta myös todella hauskalta ja makealta. Miehelleni tämä oli kova kokemus ja hän paini omien tunteidensa ja himojensa ristiriidassa. Sillä vaikka se tuntui periaatteessa hullulta ja jopa pahalta niin samalla se myös kiihotti ihan älyttömästi ja siksi tähän lähdettiinkin – vähän riskillä myös. Mottomme oli tavallaan se, että jos haluaa jotain saada pitää myös jotain antaa – ja se on toiminut.

Myös minulle tämä ensimmäinen kokemus oli aikamoinen tunteiden myllerrys. Toiselta mieheltä saatu huomio imarteli ja pisti omankin pääkopan sekaisin. Toisaalta kummastelin mieheni suurta kiihottuneisuutta. Aika nopeasti pääsin kuitenkin taas normaalielämään kiinni. 

Näitä suhteita oli alkuun aika harvoin, ehkä noin kerran vuodessa. Nykyään tuntuu siltä, että suhteiden määrä on nousussa ja puhutaan paristakin vuodessa ja olemme lisäksi tekemässä uusia aluevaltauksia. Olemme pitkään haaveilleet ja yrittäneet järjestää 2m1n kuviota, mutta se ei vaan ole onnistunut. Nyt meitä on alkanut kiinnostamaan myös toiset pariskunnat.

Toistaiseksi meidän avoin suhteemme on siis ollut sellainen, että minä olen saanut seikkailla mutta mies ei. Tämä siksi, että miehestä seikkailuni ovat aina olleet äärimmäisen kiihottavia ja stimuloivia mutta minusta taas miehen seikkailut lähinnä tuntuivat jo ajatuksenkin tasolla tosi pahoilta eivätkä lainkaan kiihottavilta. Nyt tilanne on se, että minäkin olen alkanut kypsymään ajatukseen siitä, että myös mieheni voisi olla toisen naisen kanssa ilman, että se vahingottaisi suhdettamme tai tunteita.

2. Miten arvelet avoimen suhteen vaikuttaneen elämääsi?

Se on tuonut ihan älyttömästi väriä elämään. Se tuo pilkettä silmäkulmaan ja toimii hyvänä stimulaationa pitkässä parisuhteessa. En oikeastaan enää voisi ajatella elämää ilman tätä tietynlaista vapautta. Joskus meillä on ollut pidempiä kausia jolloin oikein mitään ei ole tällä seikkailun saralla tapahtunut ja silloin on kyllä vääjäämättä makuuhuoneessakin ollut hiljaista. Meidän suhteemme tuntuu kaipaavan vähän ylimääräistä virikettä jotta se syttyy aina uudelleen roihuun.

3. Mitkä ovat pelisääntönne?

1. Olemme avoimia toisillemme. Kerron aina miehelleni mitä puuhailen ja kenen kanssa. Jos olen lähdössä tapaamaan jotain miestä on oma mies tietoinen tästä. Ei salailua vaan avoimuutta. 

2. Nämä seikkailut on myös tehtävä salassa muulta perheeltä ja tutuilta.

3. Emme tee mitään mikä tuntuu pahalta tai väärältä. Menemme askel askeleelta, juuri niin miten tuntuu hyvältä. Kuuntelemme toisiamme.

4. Miten perhe-elämän ja seikkailujen yhteensovittaminen on sujunut?

Se on haasteellista, sillä aina on keksittävä jokin syy miksi on poissa. Selityksen on oltava sellainen, joka toimii kaikille.

Harvoin on aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa näitä juttuja ja se on varmasti se yksi syy, miksi emme yhdessä ole vielä päässeet seikkailemaan. Muutamia järjestettyjä yrityksiä on ollut mutta tällöin etukäteen sovittu seura onkin sairastunut, vetäytynyt jostain muusta syystä tai seuraa ei vain ole löydetty.

5. Jos saisit esittää yhden toiveen, joka helpottaisi avoimessa suhteessa elämistä, mikä se olisi?

Se, että avoin suhde olisi julkisesti hyväksyttyä, eikä tuomittava juttu. Monet eivät edelleenkään tunnu ymmärtävän avointa suhdetta – eivät edes jotkut tapaamani miehet.

Sääntömme avoimelle parisuhteelle

Moni kuvittelee, että säännöt kuuluvat vain suljettuun parisuhteeseen ja että avoimet suhteet ovat vailla raja-aitoja ja reunaehtoja. Totuus on hyvin toisenlainen. Vapaus luo vastuuta. Yhdessä, yhteisen ymmärryksen kautta laaditut säännöt eivät ole muilta pureskelematta ja pohdiskelematta lainattuja, vaan kahden ihmisen huolella yhdessä punnitsemia lopputulemia, jotka sellaisenaan sopivat juuri heidän elämäänsä. Avoimen parisuhteen sääntöjä on hyvin erilaisia ja ne poikkeavat toisistaan paljonkin. Yksi yhteinen ydinsääntö niillä kuitenkin on: toista ei voi omistaa. Kukaan ei ole kenenkään omaisuutta. Tietenkään. Tämä avoimen suhteen ydinsääntö on selkeä, vapauttava ja ennenkaikkea: se on totta. Jos parisuhde rakentuu valheellisen ydinsäännön varaan, mitä hyvää siitä voi ikinä seurata?

Suljetussa parisuhteessa ensimmäinen virheajatus (toisen omistaminen) johtaa vääjäämättä seuraavaan: nimittäin siihen, että puolisot täydentäisivät toisensa täydellisesti. Vakka ja sen kansi, paita ja peppu, Aatami ja Eeva… Kaikki tietävät tämän olettamuksen olevan virheellinen. Kyseessä on tabu, josta ei puhuta. Parisuhde paineistuu kun olettamuksena on, että yhden ihmisen tulisi riittää ja taipua kaikkeen mitä toinen toivoo. Sosiaalisessa suorituspaineessa syntyvä kärsimys voidaan lukea masennus-, avioero- ja alkoholinkulutustilastoista, sekä parisuhdeterapeuttien asiakasmääristä. Vasta kun parisuhde mahdollistaa muidenkin ihmisten kuulumisen puolisoiden elämään, katoavat suorituspaineet, patoutuneet seksuaaliset tarpeet ja tilalle tulee yhteinen ymmärrys siitä ettei yhdeltä ihmiseltä voi mitenkään saada kaikkea tarvitsemaansa. Eikä pidä saada.

Olen jo useaan otteeseen aiemmissa kirjoituksissani liittänyt avoimen suhteen henkiseen kasvuun. Avoimessa suhteessa eläminen on sen ymmärtämistä, että olet itse vastuussa omista tunteistasi. Koska avoimessa parisuhteessa elävät kylpevät usein yltäkylläisessä rakkaudessa, omien hankalien tuntemusten kanssa ei tietenkään tarvitse olla tuppisuuna. Mustasukkaisten tunteiden, ahdistuksen tai muiden vaikeiden kokemusten jakaminen avoimesti puolisolle kuuluu asiaan. On kuitenkin oletettavaa, että yhteisen oppimisen kautta hankalien asioiden vastaantulo vähitellen vähenee ja avoimessa suhteessa eläminen helpottuu. Aivan kuten polkupyöräilyssä: kun tasapainon kerran oppii, sitä ei voi unohtaa. 

Ohessa ovat meidän avoimen suhteemme säännöt. Vastailen mielelläni kysymyksiin kommenttiosuudessa.

1. Sääntöjä voidaan muuttaa. Molemmilla on oikeus palata sopimukseen ja ehdottaa siihen muutoksia keskustelun kautta.

2. Olemme vapaita. Muut ihmiset voivat kuulua elämäämme, myös seksuaalisesti. Miten, milloin ja missä sovitaan erikseen. 
3. Saamme kohdata muita ihmisiä avoimesti. Molemmilla on vapaus flirttailla toisten ihmisten kanssa arjessa.
4. Varaamme rakkauden parisuhteeseemme. Tunteet eivät kuulu suhteen ulkopuoleisiin suhteisiin. Tunteet pyritään varataamaan omalle puolisolle.
5. Esteetön tiedonkulku. Molempien velvollisuus on pitää toinen (kysymättä) ajan tasalla tapahtumista, ajatuksista ja tunteista, jotka liittyvät muihin ihmisiin.
6. Minimirasitus parisuhteellemme. Parisuhteemme on meille kaikkein tärkein. Kohtaamiset muiden ihmisten kanssa eivät saa viedä yhteistä aikaa parisuhteelta ja perheeltä enempää kuin on välttämätöntä. Kohtaamiset pitää suunnitella siten, että ne häiritsevät perhe-elämää mahdollisimman vähän. 
7. Ilmaisunvapaus. Molemmilla on oikeus ilmaista tunteensa vapaasti ulkopuolisia ihmisiä ja kohtaamisia koskien. Tunteet pitää aina ilmaista toista kunnioittaen ja toisen tunteita pitää kunnioittaa.
8. Muut ihmiset ovat polttoaine, eivät pääasia. Seksin muiden ihmisten kanssa tulee olla kiva lisä, ei pääasia, eikä se saa syödä seksuaalista aktiivisuutta omalta suhteelta.
9. Käytännössä molempien tulee huolehtia että:
a) Suojaa käytetään
b) Lupa tulee pyytää ajoissa 
c) Vain oman puolison kanssa yövytään
d) Muille ihmisille kerrotaan avoimesti reunaehdot

Koska säännöt ovat avoimessa suhteessa niin merkittävässä roolissa ja ne poikkeavat toisistaan niin paljon, tulen myöhemminkin kirjoittamaan säännöistä tässä blogissa. Päivitän myös omia sääntöjämme tänne kun niihin tulee muutoksia. Samoin pyydän vierailevia kirjoittajia kertomaan omista säännöistään.